Vuositilinpäätös 2013

Ajattelin, että olisi hyvä tehdä lyhyt tilinpäätös vuodesta 2013 ja samalla muistuttaa myös itselleni mitä tulikaan tehtyä.

Juoksemisen osalta vuosi lähti reippaasti liikkeelle kun pidiin helmikuussa kahden viikon juoksuleirin Teneriffalla. Silloin sai nauttia auringosta ja lämpimistä, reilun 20 asteen keleistä päivittäin. Kahden viikon aikana kertyi juoksukilometrejä mittariin 250. Viikko Teneriffalta tulon jälkeen olikin vuorossa talven ainoat hallikisani eli veteraanien SM-hallit, jotka pidettiin Helsingin Liikuntamyllyssä. Lauantaina 2.3. juostulla 1.500 metrillä sijoitukseni oli 7. ja aikani 5.02,79. Sunnuntaina oli vuorossa 3.000 metrin kisa ja siinä sijoitukseni oli harmittavasti 4. loppuaikani ollessa 10.38,81. Näin jälkeenpäin katsottuna juoksut olivat erittäin onnistuneet enkä kyennyt kesäkaudella enää vastaaviin aikoihin.

Seuraavat varsinaiset kilpailut olivat pm-maastot Hakunilassa toukokuussa, jossa juoksin Helsingin Jyryn joukkueessa saavuttaen yleisessä sarjassa pm-pronssia. Toukokuun lopulla samassa paikassa juostiin veteraanien SM-maastot, paransin siinä omaa aikaani minuutin verran pm-maastoihin verrattuna. Pääsin mukaan Helsingin Jyryn 30-vuotiaitten joukkueeseen ja saavutuksena oli SM-kultaa.

Tästä kisakausi jatkui radalla ja kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olin kilpailemassa veteraanien PM-kisoissa, jotka pidettiin Norjan Mossissa. Perjantaina 28.6. matkana oli 5.000 metriä, jolla sijoituin sarjassani kolmanneksi. Sunnuntaina juostavana oli 25 ratakierrosta eli 10.000 metriä. Juoksu sujui itseltäni huomattavasti paremmin kuin perjantaina ja lopputuloksissa olin 2.

Kesän parhaat tulokseni olivat:

• 1.500 metriä 5.05,35 Kirkkonummella (3.7.)
• 3.000 metriä 10.44,28 Orimattilassa (10.8.)
• 5.000 metriä 18.03,0h Nummelassa (18.7.)
• 10.000 metriä 37.42,31 Eläintarhassa, Helsingissä (5.9.)
• Puolimaraton 1.29.35 Turengissa (8.9.)

Ja sijoitusmielessä:

• pm-maastot, joukkuekilpailun pronssia
• veteraanien SM-maastot, M30 -sarjassa joukkuekilpailun kultaa
• veteraanien PM-kisat, 5.000 metriä pronssia
• veteraanien PM-kisat, 10.000 metriä hopeaa

Syyskuun lopussa oli sellainen olo, että nyt riittää juokseminen. Aloitin totaalisen tauon ja siinä sivussa kävin nenäleikkauksessa, jonka jälkiseurauksena koin runsaan verenvuodon ja veriarvojen romahtamisen. Olen loppuvuoden aikana käynyt silloin tällöin lenkillä, mutta en ole saanut sellaista kunnon motivaatiota, että olisin jaksanut oikeasti harjoitella. Olen jopa pohtinut koko juoksemisen lopettamista mm. polvivaivoihin vedoten, mutta niin vaan olen kuitenkin tätä juoksemista edelleen yrittänyt jatkaa. Ei se lopettaminen sittenkään ole ihan helppoa.

Juoksukilometrejä kertyi vuoden 2013 aikana 2.189,6 ja kokonaiskilometrit 19.3.2003 alkaen, jolloin aloitin juoksuharrastukseni uudelleen, ovat 16.940,7 km.

Mitä muuta sitten tuli tänä vuonna tehtyä? Aika monenlaista, alla parhaita paloja vuodesta 2013:

• Mieleen painuneita matkoja, kuten toukokuun lomamatka Roomaan, kesäkuun kalastusreissu Kairijoelle, kesäkuun kisamatka Norjaan, elokuun lomamatka Zakinthosille, syyskuun työmatka Wieniin ja lokakuun kalastusreissu Lokalahdelle.
• Tuli myös juhlittua heinäkuussa kaksissa häissä, jotka olivat täysin erilaiset ja parit 50 -vuotisjuhlat ja yhdet 60 -vuotispäivät ja vielä yhdet 70 -vuotispäivätkin mahtuivat menneeseen vuoteen.
• Kulttuuria tuli harrastettua sen eri muodoissaan ainakin Teatteriravintola Albergassa tammikuussa, Teekkarispekseissä Aleksanterin teatterissa  huhtikuussa, oopperassa lokakuussa, Polyteknikkojen kuoron joulukonsertissa Paavalin kirkossa ja Tapiolan kuoron joulukonsertissa Espoon Tuomiokirkossa.
• Lisäksi vuoteen mahtui oman urheilemisen lisäksi muodostelmaluistelukisojen seuraamista katsomosta käsin ainakin tammikuussa Jyväskylässä, maaliskuussa Helsingissä ja Vantaalla sekä marraskuussa Espoossa.
• Joulukuun alussa tuli täyteen 5 vuotta saman yrityksen palveluksessa, se lienee IT-alan myyntitehtävissä kohtuullinen saavutus. Erilaisia koulutuksiakin on tullut käytyä: suoritin ITIL Foundation -sertifikaatin syyskuussa, Sure Step Proficiensy Assessment -sertifikaatin marraskuussa ja Saaristolaivuri -tutkinnon joulukuussa.
• Vuoden aikana minut valittiin YAMK -toimikunnan varapuheenjohtajaksi kaudelle 2013-2014 ja Espoonlahden Demareiden johtokuntaan ja TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintojärjestön kokousedustajaksi vuodelle 2014. Vaaleissa minut valittiin myös jatkamaan yrityksessämme työsuojeluvaltuutetun tehtävään seuraavalle kaksivuotiskaudelle (2014-2015).

  

Juostako vaiko eikö juosta?

Taas on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä kirjoituksestani. Aloitin leikkauksen jälkeen juoksemisen tosi rauhallisesti ja kahden ensimmäisen viikon aikana kävin juoksemassa kolmesti viikossa, pisin lenkki oli reilun kymmenen kilometrin mittainen. Kolmannella viikolla oli sellainen olo, että voisin vähän taas lisätä harjoittelupäiviä kun juokseminen tuntui taas kohtuullisen hyvältä.

Kävin ensin maanantaina 18.11. juoksemassa reilun 6 kilometrin lenkin jo vähän reippaammin eli noin 4.40 km-vauhtia ja tiistaina vuorossa oli syyskauden ensimmäinen käynti Ratiopharm -areenalla, jossa juoksin ensin 3 km verrytellen ja sen jälkeen 4 km sen verran kuin nykykunnossa pystyin (keskimääräinen km-vauhti oli 4.13, ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.05) ja loppuun vielä 3 km verrytellen. Uskomattoman hyvin juoksu kulkikin kun paria viikkoa aikaisemmin ei meinannut jaksaa juosta viittä kilometriä lepäämättä välillä. Keskiviikkona reippailin jälleen reilun 6 kilometrin matkan rauhallista vauhtia palautellen eiliseltä. Fiilis oli tuon lenkin jälkeen aika korkealla, tuntui siltä, että SM-hallit eivät ehkä sittenkään tule liian aikaisin eteen vaikka ne ovatkin jo helmikuun alussa. Torstaina kävin rentoutumassa Pääkaupunkiseudun Tradenomien vuosikokouksessa ja pikkujouluissa, jossa olikin mukavan reipas ja avoin tunnelma. Pidin myös perjantaina juoksuvapaan päivän ettei tule liikaa lenkkejä samalle viikolle ja että jalat ehtisivät taas tottumaan juoksemiseen. Lauantaina juoksin reilun kympin lenkin rantaraittia pitkin, sää oli tosi mahtava ja ihmisiä liikkeellä ihan valtavasti. Viikon päätteeksi sunnuntaina kiersin Hanikan reitillä pari kierrosta ja näin sain kasaan viikon aikana 40,5 kilometriä juoksua.

Seuraavan viikon aloitin lepopäivällä, mutta tiistaina reippailin sitten jo 10 kilometrin lenkin. Silloin totesin oikean polven taas vähän kipuilevan vaikka olihan se tehnyt sitä oikeastaan jo viikon verran. Keskiviikkona otin vähän löysemmin ja juoksin palautellen reilut 6 kilometriä. Torstaina menin tekemään ensimmäisen vetotreenin Ratiopharm -areenalle. Ensin verryttelyä 3 kilometriä ja sen jälkeen 10 x 150 m reippaan rennosti 2 minuutin palautuksilla. Vauhti oli 27 sekunnin tasolla. Tämän jälkeen pidin 10 minuutin tauon ja jatkoin juoksemalla 10 x 50 m pyrähdyksiä taas kahden minuutin palautuksilla. Kahdeksannen pyrähdyksen lopuksi huomasin oikean takareiden pikkuisen kipuilevan, mutta siitä huolimatta (kovapäinen kun olen) juoksin vielä loput 2 koska näin olin suunnitellut. Loppuun juoksin vielä 2 kilometriä verryttelyksi. Harjoittelurupeama tuntui kokonaisuudessaan hyvältä ja sen tarkoituksena on saada alle vähän nopeampaa juoksurytmiä normaalien lenkkien vastapainoksi.

Perjantaina oikea takareisi oli jo huomattavan kipeä, mutta kun meillä oli työpaikan pikkujoulut niin se ei haitannut menoa. Lenkki olisi jäänyt muutenkin tekemättä. Lauantaina jalka tuntui edelleenkin aika kipeältä ja pidin lopulta koko viikonlopun juoksutaukoa. Polvikaan ei ole vielä kunnolla parantunut vaan tuntuu kipuilevan edelleen jonkin verran. Tästä pääsenkin tuohon otsikon kysymykseen käsiksi eli mielessä pyörii sellainenkin vaihtoehto, että luovutan ja pistän piikkarit naulaan. Jotenkin alkaa kyllästyttämään tämä kipeän polven kanssa jatkuvasti toistuva tappelu. Katsotaan miten tässä lopulta käy, mutta tällä hetkellä vaakakuppi näyttää kallistuvan vahvasti lopettamisen puolelle. Ehkä pitäisi sittenkin yrittää vielä hetken aikaa sinnitellä ja katsoa miten juoksu kulkee. Eihän tässä ole kuin pari kuukautta tuonne ensimmäiseen isompaan tavoitteeseen eli Tampereella juostaviin SM-halleihin, mutta toisaalta sekin on aika pitkä aika jos paikat eivät pysy kunnossa.

Paluu juoksemisen pariin... mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtumaan

Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt jo tovi, silloin kertoilin 29.9. juoksemastani Pääkaupunkijuoksusta ja sen jälkeisistä fiiliksistä. Olin henkisesti totaalisen uupunut ja tarvitsin kunnon tauon. En ole seurannut juoksemista käsitteleviä blogeja enkä Facebookin juoksuaiheisia keskustelupalstoja. Nyt tuntuu siltä, että fiilis on taas korkealla eikä päätä purista liikaa.

7.-9.10. istuin opiskelemassa ITIL Foundation -kursseilla, jonka päätteeksi suoritin ITIL Foundation 2011 -sertifikaatin pistein 38/40.

18.-20.10. vietin kalastelemassa tutun porukan kanssa Lokalahdella. Keliolosuhteet olivat aika haastavat kovan tuulen takia etenkin kun käytössämme oli pelkästään soutuveneet. Saaliskaan ei paras mahdollinen ollut, mutta jonkun verran kuitenkin haukia kertyi syötäväksi asti. Tulihan siinä sitten "paranneltua" maailmaa, saunottiin, pelattiin korttia (marjapussia), nautittiin olutta ja syötiin makkaraa. Aika rentouttava viikonloppu.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista sekä suunniteltua että vähän suunnittelematontakin. Kävin muutaman lenkinkin juoksemassa ennen kuin menin suunniteltuun nenän väliseinän korjausleikkaukseen Meilahteen 24.10. Leikkauksessa korjattiin nenän väliseinän luustossa oleva 8 mm reikä ottamalla siihen faskiapaikka pään sivulta oikean korvan takaa. Leikkaus onnistuikin hyvin ja pääsin heti seuraavana päivänä kotiin toipumaan. Sairaslomaa ja urheilukieltoa määrättiin kaksi viikkoa. Pientä hallitun oloista verenvuotoa nenästä tuli muutaman päivän ajan kunnes maanantai-iltana 28.10. tuntui siltä, että verta valuu nieluun ja jouduin nieleskelemään sitä ajoittain. No se vaikutti kuitenkin rauhoittuvan nukkumaan mennessä ja sain nukuttua ihan hyvin (niin hyvin kun nyt selällään nenä tukossa pystyy nukkumaan). Tiistaina vuoto kuitenkin taas tuntui voimakkaampana, lopulta verta tuli sekä nenästä ulos että nieluun sen verran paljon ja pitkään (useita tunteja) etten saanut sitä millään talttumaan vaikka käytin ohjeiden mukaisesti mm. useita jääpaloja kitalaessa sulamassa. Lopulta oli pakko yhden maissa antaa periksi ja soittaa sairaalaan osastolle ja kysyä neuvoja, sieltä komennettiin lähtemään heti päivystykseen.

Soitin taksin, joka onnekseni otti minut kyytiin verenvuodosta huolimatta (kaikki taksit eivät kuulemma ota verta vuotavia kyytiläisiä) ja pääsin Meilahteen päivystykseen joskus puoli kahden maissa päivällä. Päivystyksessä toimittiin ripeästi ja pääsin melkein heti hoidettavaksi, heillä oli jo paperinikin odottamassa tuloani eli tilanne oli tiedossa. Sain ensimmäiseksi suojaessun eteeni etten tahri vaatteitani verellä. Sen jälkeen pistettiin tiputus kuntoon ja mitattiin verenpaine, joka olikin pudonnut jo aika alhaiseksi. Yläpaine oli enää alle sadan. Lääkäri poisti nenässäni leikkauksen jäljiltä olevat suojalevyt ja yritti imeä veren pois, jotta näkisi missä vuotokohta on. Aika pitkään sai kaveri tehdä töitä ennen kuin se löytyi, mutta löytyihän se kuitenkin. Ilmeisesti vuoto oli varsinaisen leikkauskohdan takana tehdyssä laseraatiossa. Täältä sitten poltettiin kolmeen kertaan ja sen avulla vuoto saatiin tyrehdytettyä. Melkein heti polton jälkeen aloin yökkäilemään ja lopulta nielusta saatiin pois käsin repimällä ja imua hyväksi käyttäen lääkärin epikriisiin kirjoittamia sanoja lainaten "valtava nyrkin kokoinen verihyytymä". Perään vielä oksensin veristä massaa kurkustani. Tämän jälkeen meinasi taju mennä, olin ihan tajunnan rajamailla, mutta pysyin kuitenkin lopulta tajuissani. Lopulta lääkäri vielä kiinnitti uudet suojalevyt nenään ja passitti osastolle seurantaan vuorokauden ajaksi.

Niin siinä sitten toimitettiin jätkä pyörätuolissa tutulle osastolle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun istuin pyörätuolissa. Tipan kautta sain nesteytystä, antibiootteja ja kipulääkkeitä enemmän kuin tarpeeksi. Ruokaa tai juomaa en saanut ennen kuin seuraavana päivän puolilta päivin. Keskiviikkona lääkäri tarkisti, että kaikki on hyvin ja kuulin samalla, että hemoglobiini oli ollut 116 eli aika alas oli sekin jo painunut. Onneksi kaikki meni tällä kertaa lopulta hyvin ja pääsin keskiviikkona neljän maissa vaimoni tukemana takaisin kotiin.

Maanantaina 4.11. kävin uudelleen tarkastuksessa ja samalla otettiin nenästä suojalevyt lopullisesti pois. Kaikki näytti lääkärin mukaan siistiltä ja hengityskin sujui nyt taas lähes parin viikon jälkeen normaalilta kun sai nenänkin kautta henkeä. Aloitin maanantain myös kahden viikon rautakuurin, jotta hemoglobiini palaisi vähän nopeammin normaaleihin lukemiin. Töihin palasin alkuperäisen suunnitelman mukaan torstaina 7.11. ja samana iltana kävin kokeilemassa juoksemista. Olipa kyllä vaikeaa... tein 4,5 kilometrin lenkin ja saavuin puolikuolleena kotiin. Keskisyke oli 154, maksimi 171 ja vauhti sellainen 5.25/km. Tarkoitus oli alun perin juosta 6,5 km, mutta kun ei kyennyt niin oli pakko palata oikotietä kotiin. Eilen perjantaina pystyin sitten juoksemaan tuon 6,5 km ja se tuntui sentään ihan aavistuksen helpommalta juoksulta kuin edellinen. Hapenottokyky on varmasti heikentynyt huomattavasti tuon verenvuotoepisodin takia, mutta eiköhän tästä vielä nousta.

Laskeskelin tuossa, että veteraanien SM-halleihin on aikaa tarkalleen 12 viikkoa ja vauhtia pitäisi saada kiristettyä 3.000 metriä silmällä pitäen 2 minuuttia/km eli 120 sekuntia... tarkoittaa käytännössä sellaista 10 sekuntia/viikko. Siinä sitä onkin tavoitetta ja haastetta tuleviin viikkoihin.

Treenit kohti Pääkaupunkijuoksua ja Pääkaupunkijuoksun puolimaraton 29.9.

Tuntuu siltä, että Turengin puolimaratonilta (8.9.) oli todella pitkä matka Pääkaupunkijuoksun puolikkaalle. Toivuin Turengin kisasta kohtuullisen hyvin ja kävin kisan jälkeisenä tiistaina vihdoin tutkituttamassa tuon oikean etureiden pahkuran, joka on ollut siinä koko kesän ajan. Hieroja siitä huomautti ja kysyi, että olenko näyttänyt sitä lääkärille. Totesin, että en ole koska kuvittelin sen olevan vaan jumissa olevaa reisilihasta. Hierojan mukaan siitä ei ole kyse, joten sen jälkeen alkoi pyörimään kaikenlaisia ikäviä ajatuksia mielessäni.

Lääkäri tutki pahkuraa magneettikuvauksella ja totesi sen olevan pienen kananmunan kokoinen eli 4x3x2 cm kooltaan. Pahkura sijaitsee "mukavasti" tuolla etureisilihaksen kiinnitymiskohdassa muljuen. Se tuntuu varsinkin ylämäkiä juostessa todella ikävältä. Magneettikuvauksen jälkeen pahkurasta otettiin vielä koepala, jonka tuloksia jäin jännittyneenä odottamaan. Lääkäri kyllä kertoi, että todennäköisesti kyse on rasvapatista eikä syytä suurempaan huoleen pitäisi olla. Meikäläisen aikaisemmat vaivat huomioon ottaen kyse ei voi olla noin yksinkertaisesta asiasta, mutta kun sain vihdoin koetulokset niin rasvapatista tosiaankin on kyse. Sen voisi leikata pois, mutta kun se on majoittunut sen verran syvälle niin tiedossa olisi kohtuullisen pitkä juoksutauko. Tässä vaiheessa patti jääköön seurantaan ja jos se alkaa vielä tuosta kasvamaan, niin mietitään sitten puukotusta.

No se tällä kertaa noista vaivoista. Turengin kisan jälkeisen maanantain pidin juoksutaukoa ja tiistaina tuli vielä toinen lepopäivä lääkärin määräyksestä. Keskiviikkona pääsin taas tositoimiin eli juoksemisen pariin. Kävin tekemässä kevyen viiden kilometrin lenkin näin alkajaisiksi. Torstaina oli firmamme asiakaspäivä, joka kesti myöhään iltaan ja lenkki jäi silloin kokonaan väliin. Perjantaina kipaisin reilun kympin lenkin Espoon rantaraitilla ja juoksuhan maittoi hyvältä. Lauantaina juoksin hyvin tutuksi tulleella Hanikan pururadalla 15 kilometriä ja sunnuntain pitkän lenkin suuntasin rantaraittia pitkin Haukilahteen ja takaisin. Matkaa tuolla lenkillä kertyi reilut 20 kilometriä.

Uusi viikko alkoi maanantaisella lepopäivällä, tiistaina vuorossa oli kympin lenkki Suvisaariston suuntaan. Sen juoksin reippaammin tuollaisella 4,5 minuutin km-vauhdilla. Keskiviikkona ja torstaina oli taas kaikenlaista muuta menoa, mutta perjantaina juoksin sitten taas vauhdikkaamman reilun 11 kilometrin lenkin 4.20 km-vauhdilla. Lauantainakin jäi lenkki väliin muiden kiireiden takia. Sunnuntaina juoksin taas totutun pitkän lenkin Haukilahteen ja takaisin.

Tämän jälkeen alkoikin viimeinen viikko ennen juoksutaukoa. Pidin taas maanantaina lepopäivän ja tiistaina juoksin jonkun verran kovempaa Hanikassa eli 7,5 kilometriä 4.10 km-vauhdilla. Juoksu tuntui tosi helpolta ja fiilis oli korkealla. Keskiviikkona palauttelin reilun kympin lenkin verran rantaraitilla juosten. Torstain ja perjantain lepäilin ja lauantaina kävin herättelemässä jalkoja kevyellä 7 kilometrin lenkillä, jonka tein Suvisaaristoon päin. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa kauden päätöskisa eli Pääkaupunkijuoksun puolimaraton.

Sunnuntai valkeni kuulaana ja raikkaana, lämpötila oli reilusti kymmenen asteen alapuolella eli kaiken kaikkiaan loistava juoksusää. Lähdin hyvissä ajoin Pirkkolaan, jossa kilpailukeskus sijaitsi. Joidenkin tuttujen kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ennen starttia, joka oli 13.15. Juoksijoita oli ilmoittautunut puolimaratonille reilut 850 ja omaan sarjaani, M45, 68 kilpailijaa. Lähdössä hain itselleni hyvän paikan läheltä eturiviä välttääkseni alkuruuhkan, joka tuolla aina on kun iso joukko lähtee liikkeelle. Startin tapahtuessa pääsin hyvin liikkeelle ja yritin hakea rentoa vauhtia odotellen mielenkiinnolla ensimmäistä kilometrimerkkiä. Sehän tulikin yllättävän nopeasti vastaan kelloni näyttäessä aikaa 3.36! Eihän se voinut olla totta koska en lähtenyt mielestäni mitenkään täysillä liikkeelle. Kahden kilometrin väliaika oli 7.45 eli vieläkin hurjan tuntuista vauhtia ja niin helppoa? Taisivat ensimmäiset km-merkit olla "hiukan" pielessä. Ensimmäiset viisi kilometriä sujuivat helpon oloisesti aikaan 20.07. Yritin pitää tasaista vauhtia ja olla välittämättä liikaa noista km-merkeistä, joiden paikkansapitävyyttä voi hyvällä syyllä epäillä. Esim. 7. kilometri meni niiden mukaan aikaan 3.52 ja 8. kilometriin kului aikaa 4.30, seitsemännellä oli sekä ylä- että alamäkeä ja kahdeksas oli täysin tasaista maastoa. Ei vauhtini noin paljon sentään vaihtele.

Kympin kohtaan saavuin ajassa 41.16 eli vitonen aikaan 21.09. Vauhti oli jo jonkin verran hiipunut, mutta ei vielä huolestuttavasti. Tämän jälkeen alkoivat vaikeudet, jotka olivat ehkä enemmän päässä kuin jaloissa. En jostain syystä jaksanut pusertaa viimeiseen asti ja sitähän näillä matkoilla tarvittaisiin. Iski jonkinlainen mukavuudenhalu ja sellainen olo, että jos nyt jotenkin juoksen tämän maaliin asti ja sen jälkeen pääsen joksikin aikaa lepäämään juoksemisesta. Olen viimeiset vuoden ja 9 kuukautta panostanut aika paljon tähän juoksemiseen enkä ole pitänyt kunnon taukoa missään vaiheessa. Ja nyt tuli se hetki jolloin alkoi riittää. En muista onko kohdalleni sattunut aikaisemmin vastaavaa fiilistä, mutta nyt se iski todella rankasti vastaan.

15 kilometriin tulin aikaan 1.02.40 eli edellinen vitonen oli vienyt aikaa 21.24. Eli edelleen pientä hidastumista tuossa vauhdissani oli, mutta ei vielä mitenkään huolestuttavaa. Loppu olikin sitten jotenkin tuskaista menoa ja kahteenkymppiin tullessani aikaa oli vierähtänyt jo 1.25.18. Vitoseen oli nyt mennyt aikaa jo 22.38. Jossain vaiheessa olin todennut mielessäni, että taisi tällä kertaa jäädä 1,5 tunnin raja alittamatta, mutta siitä huolimatta en oikein jaksanut tsempata lisää vauhtia. Veto oli poissa ja raahustin vain kohti maalia. Lopussa yritin vielä vähän kiristää, mutta ei vaan oikein jaksanut. Maaliin saavuin vihdoin nettoajassa 1.30.13. Aika oli suuri pettymys, mutta toisaalta olin maalissa myös helpottunut. Niin väsynyt olin siinä vaiheessa ehkä enemmänkin henkisesti kuin fyysisesti. Sarjassani M45 sijoituin lopulta kuitenkin yllättäen kolmanneksi ja se lämmitti sentään vähän mieltäni. Keskisykkeeni juoksussa oli vain 168 ja maksimi oli ollut 175 eli noidenkin perusteella suoritukseni oli jäänyt viitisen pykälää alle normaalin tasoni.

Nyt on aika pitää taukoa juoksemisesta ja kerätä henkisiä voimia, jotta jaksaisi aloittaa taas uudestaan kunnon harjoittelun kohti ensi vuoden kilpailuja. Palaan juoksun pariin todennäköisesti marraskuun alkupuolella ellei mitään ihmeellistä satu. Todennäköisesti käyn lokakuun aikanakin aina silloin tällöin lenkillä, mutta ilmaan päämäärää.

Veteraanien SM-kisojen puolimaraton Turengissa 8.9.

Torstai-illan ratakympin jälkeen olin aika nuutunut kun vihdoin pääsin kotiin nukkumaan. Perjantaina ja lauantaina tein tosi kevyen 8 kilometrin lenkin kumpanakin päivänä ja juoksu tuntui ihan kohtuulliselta, mutta ei mitenkään turhan rennolta. Jännitin sitä, että miten jalat toipuisivat sunnuntaiselle SM-kisojen puolimaratonille.

Sunnuntaina kello herätti seitsemältä (!), aamuherätykset kun ovat muutenkin minulle täyttä tuskaa, niin vielä täytyy viikonloppunakin tuohon sortua. Aamupalan jälkeen lähdin sitten hyvissä ajoin ennen kahdeksaa ajelemaan kohti Turenkia. Aamu olikin todella sumuinen ja lämpötilakin oli vain pikkuisen päälle 10 asteen. Kisapaikka löytyikin helposti ja ei muuta kun auto parkkiin ja vahvistamaan osallistuminen. Sinne mennessä törmäsin jo yhteen sarjamme ennakkosuosikkiin, Jari Hakolaan, joka oli myös tullut hyvissä ajoin paikalle. Vaihdoimme kuulumiset ja sen jälkeen kävin noutamassa numeroni ja vahvistamassa osallistumiseni. Kello näytti tässä kohtaa varttia yli yhdeksää. Lähtöön olisi aikaa kaksi tuntia ja kun väsymys tuntui painavan kintereissä, niin istahdin autooni, pistin kellon soimaan tunnin päästä ja torkahtelin rauhassa. Havahduin kymmenen aikoihin ja nousin autosta ylös, samalla huomasin, että Hakolan Jari oli istunut viereisessä autossa. Naurahtelin, että olisi aika noloa nukkua autoon ja herätä jossain vaiheessa ja huomata, että startti on jo tapahtunut.

Lähdin siitä sitten hiljalleen kävelemään saadakseni jalat liikkeelle, olo oli jo huomattavasti virkeämpi kuin tuntia aiemmin eli kyllä siitä torkkumisesta jotain apua oli. Törmäsin parkkipaikan vieressä Loikkasen Antin, joka kyseli kuulumisia ja kertoi itsekin olevansa juoksemassa kympin kisassa kun olivat saaneet joukkueen kasaan. Antoihan Antti vielä jonkinlaisia kehuja torstaisesta kympin juoksustanikin, sehän lämmitti mieltä J.

Kävin tekemässä pienen verryttelylenkin ja sen jälkeen hain kassin autosta ja raahasin sen pukukoppiin. Kassissa oli vaihtovaatteet ja pesukamat odottamassa juoksun jälkeistä aikaa. Ja löytyihän sieltä urheilujuomaa ja palautumisjuomaakin. Urheilujuomaa olin nautiskellut aamun aikana jonkin verran, mutta en mitenkään ylettömän paljon kun kerran oli sopivan tuntuinen lämpötila – ei liian kuumaa.

Starttiin oli aikaa kymmenisen minuuttia kun lähdin kohti starttipaikkaa, jätin lippiksenkin pois kun oli kerran sumuista eikä aurinko päässyt liikaa paistamaan. Muutama minuutti ennen starttia sumu alkoi pikaisesti hälvenemään ja aurinko alkoi porottamaan kunnolla. Minulla ei oikein ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ilman lippistä liikkeelle, en olisi sitä enää kunnolla ehtinyt hakemaan. Lähdöstä pääsin hyvin liikkeelle ja ajattelin, että kokeilen juosta sellaisia 4 minuutin kilometrejä ainakin alkuun. Minimitavoitteena oli alittaa 1.30, mutta jos kaikki sujuisi hyvin, niin aika voisi olla selvästi parempikin.

Alkuun juoksu sujuikin ihan mallikkaasti ja ensimmäiset 5 kilometriä juoksin aikaan 20.03. Tässä vaiheessa kyllä jo huomasin, että ei tänään juosta 4 minuutin vauhtia loppuun asti. Sen verran alkoi jo nyt lämpö vaikuttamaan eivätkä jalatkaan ihan parhaassa terässä olleet. Siinä oli kuitenkin muutama muukin juoksija samassa tahdissa, joten annoin mennä sen mukaan miltä tuntuu. Kymppiin tulin aikaan 40.46 eli toinen vitonen oli jo jonkin verran hitaampi (20.43) kuin ensimmäinen, mutta toisaalta juoksin tässä vaiheessa omassa rauhassani. Vitosen kohdalla kanssani juosseet olivat jonkin verran jääneet ja edessä menijäänkin oli matkaa reilut 100 metriä.

Kolmannella vitosella alkoi vauhti edelleen hiljalleen hidastumaan ja aloin jo pelkäämään kunnollista sammahtamista. Kolmanteen vitoseen meni aikaa jo 21.27 väliajan ollessa 1.02.13. Tästä eteenpäin taival olikin aika tuskaisen tuntuista. Aurinko paahtoi todella kuumasti ja viimeinen juottopistekin oli jo suunnilleen 16 kilometrin kohdalla. Minä kun en muutenkaan ole koskaan pystynyt kunnon tuloksiin pidemmillä matkoilla helteessä, niin nyt kun lippis puuttui päästä ja juomaakaan ei ollut tarjolla oli olo aika ikävä. Vajaat kaksi kilometriä ennen maalia oli yksi kaveri katsomassa ja vesimuki valmiina. Se vesi ja kannustus tuli todella tarpeeseen – kiitos Taisto. Sain vähän vielä virtaa loppumatkalle.

Neljäs vitonen vei aikaa 22.21 eli kahdenkympin väliaika oli 1.24.34. Viimeiset 1,1 kilometriä sitten jollain tavalla raahustin eteenpäin ja pääsin lopulta maaliin ajassa 1.29.35. Jouduin päästämään loppuvaiheessa 2 juoksijaa ohi, mutta en kuitenkaan sen enempää. Taisi se matkanteko sitten muillakin hidastua eikä vain yksin minulla. Valitettavaa oli, että toinen noista minut ohittaneista oli omasta sarjastani ja oma sijoitukseni oli lopulta 8. kymmenen juoksijan joukossa. Voittajan aika oli 1.17.23 eli tappiota kertyi reilut 12 minuuttia, aikaisemmin mainitsemani Hakolan Jari oli sarjassamme toisena. Kovaa ne kärjessä menivät tälläkin kertaa.

Keskisykkeeni oli 170 ja maksimisyke 179 eli noiden lukujen valossa kropasta ei kaikkea saanut irti. Näin pari päivää kisan jälkeen tarkasteltuna ei tuo kuvittelemani sammuminen ihan niin totaalista ollutkaan, vauhti vaan hiipui aika tasaisesti loppua kohti. Pidän suurimpana syynä tuota aurinkoa ja hellettä. Lämpötila oli varmasti lähellä 25 astetta. Auton mittari näytti kotimatkan aikana 23 - 26 astetta. Osasyynä oli varmasti myös edellisenä torstaina juoksemani ratakymppi.

Miten sitten elimistöni reagoi juoksuun? Maaliin tultuani join urheilujuomaa useita mukillisia ja tarjolla ollutta proteiinijuomaakin pari tetrallista. Sen lisäksi jatkoin kotimatkalla palautusjuoman juomista. En tiedä oliko kroppa ehtinyt kuivumaan pahastikin, mutta ainakin tuo kaikki juominen kisan jälkeen sai vatsani todella sekaisin ja jouduin pysähtymään matkalla huoltoasemalle tekemään tarvittavan tyhjennyksen. Pääsin lopulta kuitenkin todella voipuneena kotiin missä odotti kylmä olut jääkaapissa. Se jäi lopulta kuitenkin juomatta, en uskaltanut pistää vatsaani mitään pariin kolmeen tuntiin. Kävin kotona puntarillakin ja kaiken juomisen jälkeen painoni oli vieläkin 2,5 kiloa alle normaalin eli aika paljon tuli hikoiltua matkan varrella. Olin kuitenkin juonut kaikissa juottopisteissä, mutta en ilmeisesti saanut läheskään riittävästi nestettä matkan varrella.

Mitä tästä sitten opin? Ainakin sen, että pidän lippiksen päässä jos on pienikin mahdollisuus auringonpaisteeseen ja että minun on turha yrittää kovia aikoja helteessä näin pitkillä matkoilla.

Nyt pidän pari päivää täysin vapaata juoksemisesta ja aloitan keskiviikkona taas uuden harjoittelujakson nyt tavoitteena Pääkaupunkijuoksu. Siellä olisi tarkoitus parannella tuota Turengissa juoksemaani puolimaratonin aikaa.

Pm-ratakymppi Eläintarhan kentällä 5.9.

Pm-ratakympille valmistautuminen oli sujunut hyvin, kuten edellisestä kirjoituksestani voi lukea. Edeltävät viisi päivää olivat kuitenkin aika rankkoja, ne kuluivat työmatkalla Wienissä. Palasin kotiin 4.9. vähän ennen puolta yötä, joten yöunet jäivät turhan vähiin. Niin ne tosin olivat jääneet jo parina aikaisempanakin yönä, joten univelkaa oli kertynyt jonkun verran. Siitä huolimatta lähdin hyvillä mielin kohti Eläintarhan kenttää, jossa saikin taas aikaa kulumaan ennen kuin löysin vapaan parkkipaikan. Löytyihän se kuitenkin lopulta ja ehdin varmistamaan osanottoni puolisen tuntia ennen starttihetkeä.

Tein pientä lämmittelyä ennen kisaa, mutta sen verran lämmin ilta oli ettei tarvinnut kovin paljon lämmitellä. Lämpötila oli kahdenkympin paikkeilla eli kohtuullisen sopiva vaikka vähän vähemmänkin olisi saanut noin pitkällä ratamatkalla olla.

Juoksijoita oli niin runsaasti, että porukka oli jaettu kahteen erään. Onneksi tieto siitä oli jo hyvissä ajoin Kilpailukalenteri.fi -sivustolla niin osasi siihen varautua. A-erässä juoksijoita oli 19 ja B-erässä kaikkiaan 27. Minut oli sijoitettu aivan oikein tuohon hitaampaan B-erään.

Tavoitteenani oli alittaa 38 minuuttia ja lähteä alussa juoksemaan sellaisia 1.30 kierroksia (3.45/km), jolla pääsisi 37.30 loppuaikaan. Meitä lähtikin sopiva kolmen miehen rypäs juoksemaan juuri suunnittelemaani vauhtia, juoksin itse ryhmässämme toisena. Ensimmäiseen kilometriin taivallettiin ajassa 3.43 ja toinen kilometri juostiin ajassa 3.41 eli hyvää kohtuullisen tasaista vauhtia. Kolmaskin kilometri meni samaa tahtia (3.44). Juoksu kulki tosi mukavasti ja mikäs siinä toisen takana oli juoksennella kun tuulikaan ei häirinnyt matkan tekoa. Jonkun matkaa edellämme meni yksi juoksija, joten me olimme B-erässä sijoilla 2-4. Neljäs kilometri taittui edelleen hyvää 3.45 -vauhtia. Tämän jälkeen kolmikkomme vetojuhdalla tuntui olevan pieniä ongelmia vauhdin pidossa ja päätin lähetä itse kärkeen.

Viidenteen kilometriin käytimme aikaa 3.47 puolimatkan väliajan ollessa 18.40. Olimme tässä vaiheessa huomattavasti tavoiteaikaani edellä, mutta kun juoksu ainakin vielä tässä vaiheessa sujui niin päätin jatkaa samaa tahtia.

Kuudes kilometri meni edelleen suunniteltua vauhtia eli 3.45 ja tässä vaiheessa huomasin, että meitä olikin enää kaksi jäljellä. En tiedä missä vaiheessa aikaisemmin ryhmäämme vetänyt kaveri oli pudonnut vauhdistamme. Lopputuloksia katsellessani huomasin, että kukaan ei ainakaan sen perusteella ollut jättänyt juoksua kesken toisin kuin A-erässä oli joillekin käynyt.

Jaksoin vielä seitsemännenkin kilometrin pitää samaa tasaista tahtia yllä ja siihen kulutimme aikaa 3.46. Tämän jälkeen tarjosin väkisin vetojuhdan paikan perässäni juosseelle Rudi S:lle, joka sitten vetikin reilun kierroksen kunnes päätin mennä uudestaan kärkeen. Kahdeksas kilometri veikin aikaa jo jonkin verran enemmän eli 3.51. Juoksu alkoi tuntua vähän raskaammalta, mutta ei kuitenkaan mitenkään hirvittävän pahalta. Huomasin kuitenkin etten minäkään saa enää pidettyä samanlaista vauhtia yllä ja näin ollen yhdeksäs kilometri olikin hitain (3.52). Viimeisellä kilometrillä yritin jollain tavalla pitää vauhtia, mutta minkäänlaista loppukiriä ei jaloistani irronnut. Rudi jätti minua viimeisellä kierroksella lähes 8 sekuntia. Viimeiseen kilometriin minulla kului 3.48 loppuajan ollessa 37.42,31. Jälkimmäiseen puolikkaaseen käytin siis aikaa 19.02 eli reilut 20 sekuntia enemmän kuin ensimmäiseen puoliskoon.

Olin lopulta erittäin tyytyväinen juoksuuni, rytmi ei missään vaiheessa päässyt pahasti hajoamaan ja loppuaikakin oli selvästi tavoiteaikaani (38 minuuttia) parempi. Vieressä seuranneiden kommenttien mukaan juoksu näytti loppuun asti hyvältä eli väsymys ei kovin paljon näkynyt ulos päin.

En tiedä olisiko auttanut jos olisin päässyt pidempään juoksemaan peesissä, mutta hyvä näinkin. Pystyin kuitenkin kohtuullisen hyvin pitämään vauhdin tasaisena vaikka nuo viimeiset kolme kilometriä olivatkin vähän hitaampia. Parannusta viime vuonna juoksemaani kympin aikaan tuli kuitenkin pyöreästi 2,5 minuuttia ja tämän vuoden kesäkuussa Norjassa juoksemaanikin puolisen minuuttia eli suunta on tälläkin matkalla oikea. Ensi vuonna pyritään sitten edelleen parantamaan aikoja.

Keskisykkeeni oli 174 ja maksimisyke 182 eli aika normaalilla tasolla nekin.

Nyt on reilut 2,5 vuorokautta aikaa ennen kuin Veteraanien SM-kisojen puolimaraton starttaa Turengissa. Saa nähdä miten ehdin palautumaan sinne. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Harjoittelua pm-kisojen 10.000 metriä mielessä

Ei se edellisessä tekstissäni mainittu flunssa sitten päässyt ainakaan pahemmin iskemään, kolmen päivän levon jälkeen aloitin taas normaalin harjoitteluni. Seuraava päämäärä on parantaa Norjassa juoksemaani 10.000 metrin aikaa ja toivottavasti alittaa samalla 38 minuutin raja. Harjoitteluaikaa on lähes kolme viikkoa, joten kyllä siinä ajassa pitäisi jotain jo saada aikaankin. Helsyn pm-kisojen kymppi juostaan 5.9. Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen palauttelua ja sunnuntaina 8.9. on edessä veteraanien SM-maantiejuoksujen puolimaraton.

Perjantaina 16.8. aloitin tuon vajaan kolmen viikon harjoittelujakson kevyellä 7,5 kilometrin juoksulenkillä Hanikan pururadalla, ihan mukavasti sujui aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lauantaina juoksin rantaraittia Matinkylään ja takaisin, matkaa tuolla peruslenkillä on reilut 10 kilometriä ja hölköttelin sen tällä kertaa 5 minuutin km-vauhdilla. Sunnuntaina oli edessä pitkä lenkki. Juoksin Espoon rantaraittia Soukasta Westendiin ja takaisin, kokonaismatkaa kertyi 25 kilometriä ja syke pysyi alle 140:n 5 minuutin kilometrivauhdillakin. Tuntuu siltä, että peruskunto alkaa olla kohdallaan, nyt kun vielä löytäisi jostain sitä nopeuttakin. Maanantai 19.8. alkoi ankeasti, oikeaa (sitä aikanaan leikattua) polvea särki ja liikkeelle lähtö oli tosi kankeaa. Tuota polvisärkyä kestikin sitten lähes viikon ajan, mutta en antanut sen hidastaa harjoitteluani millään tavalla. Ilmeisesti sunnuntain pitkä lenkki oli liian suuri rasitus polvelleni, joten täytynee pitäytyä jatkossa korkeintaan 20 kilometrin lenkeissä. Eli on turha haaveilla tässä vaiheessa täyden maratonin juoksemisesta.

Viikolla 34 harjoittelin siis normaalisti pienistä kivuista ja säryistä huolimatta. Maanantainakin kävin juoksemassa sellaisen kevyen 8,5 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalla. Tiistaina pistin vähän vauhtia lisää ja juoksin kilometrin verryttelyn jälkeen rantaraitilla 8 km 4 minuutin km-vauhdilla. Oikeastaan yllättävän hyvin pysyi juoksu kasassa ja jaksoin pitää vauhtia yllä loppuun asti pienistä mäistä huolimatta. Loppuun vielä verryttelyä, jolloin kokonaismatkaa kertyi reilut 10 kilometriä.

Keskiviikkona lähdin juoksemaan Hanikan pururadalle 4 kierrosta, lenkin pituus on 2,5 km ja kun siihen lisätään matka kotoa Hanikkaan ja takaisin, niin saadaan kokonaislenkille mittaa 12,5 km. Hanikan kierros on siitä mukava, että siinä riittää vaihtelevaa maastoa. Ylä- ja alamäkiä on riittävästi ja toisaalta pääsee myös juoksemaan välillä tasaistakin pätkää. Jos vielä vaihtaa juoksusuuntaa, niin mäkien profiili tuntuu täysin erilaiselta kuin toiseen suuntaan juostessa.

Torstain lenkin suuntasin taas Suvisaariston suunnalle juosten reilut 10 kilometriä mukavan tuntuisella 5 minuutin km-vauhdilla. Perjantaina 22.8. oli vuorossa vähän lyhyempi lenkki ja juoksin rantaraitilla sellaiset 7 kilometriä rauhallisesti. Lauantaina kävin juoksemassa vaihteeksi Hanikassa, tällä kertaa kierroksia kertyi 3 ja kokonaislenkin pituudeksi tuli 10 kilometriä. Juoksin Hanikkaa ympäri vähän reippaampaa eli 4.45 km-vauhtia. Mukavan reipasta ja helppoa menoa. Ja viikon päätteeksi sunnuntaina juoksin 15 kilometrin lenkin taas tuolla hyvinkin tutuksi tulleella rantaraitilla, jota en ole kyllästynyt juoksemaan. Ei tarvitse haistella pakokaasuja ja voi nautiskella hienoista merimaisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Viikon aikana juoksukilometrejä kertyi 73 eli ihan mukava määrä.

Viikon 35 aloitin taas rauhallisesti juosten maanantaina 10 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalle. Tiistaina kävin tekemässä vähän kovemman harjoituksen Kauklahden kentällä, jossa tein  4 x 1.000 metrin vetoharjoituksen. Vedot juoksin niukasti alle 3.30 ja 4 minuutin palautusten aikana kävelin hiljakseen. Vetojen maksimisykkeet olivat 175 -tasolla ja palautuksen aikana syke laski lähelle 110:tä. Yllättävän hyvin sain vedot juostua ja kun verryttelin sekä ennen että jälkeen vetojen 3,5 kilometriä, niin kokonaisharjoituksen kilometrit olivat 11.

Keskiviikkona juoksin Hanikassa 5 kierrosta, lenkin kokonaispituudeksi tuli 15 kilometriä. Juoksin tuon taas vähän vauhtia vaihdellen keskiarvoisesti 5 minuutin km-vauhtia. Torstaiaamuna kävin pitkästä aikaa hierojalla, joka käsitteli jalkojani 50 minuutin ajan. Kohtuullisen hyvässä kunnossa jalat olivat mitä nyt vähän reisien sivuilla lihaskalvot "vähän" piukottivat. Hieroja käytti apuvälineenä akupunktioneulaakin ja sai sen jälkeen lihaskalvot taas paremmin auki. Tarkoitus olisi käydä hierojalla tulevan harjoittelukauden aikan säännöllisesti parin viikon välein ettei isompia jumeja pääsisi syntymään. Torstai-illalla kävin vielä juoksemassa kevyesti rantaraittia pitkin kympin lenkin, hiukan noissa etureisissä tuntui hieronta, mutta muuten juoksu sujui ihan mukamvsti. Perjantaina suuntasin vaihteeksi Suvisaariston suuntaan juosten 12 kilometriä. Tässä vaiheessa juoksukilometrejä on tällekin viikolle kertynyt jo mukavasti eli 58.

Huomenna lauantaina pitäisi suunnata aamulla jo puoli seitsemän aikoihin lentokentälle, josta lennän työmatkalle Wieniin. Paluulento on keskiviikkona, jolloin voisin ehtiä kotiin vähän ennen puolta yötä mikäli lento on ajoissa perillä. Yritän ehtiä Wienissäkin juoksemaan pari-kolme kevyttä lenkkiä, tuskin sen enempää. Sen verran pitkiksi nuo työpäivät siellä venyvät, mutta jos aamuisin ehtisi lenkille Tonavan varrelle niin hyvä. Kokonaisuudessaan tuollainen työmatka ei varmaankaan ole ehkä ihanteellisin valmistautuminen 10.000 metrin kilpailuun, mutta tulee varmasti otettua rennommin reilun kahden viikon juoksuputken jälkeen. Se voi palautella jalat sopivaan iskuun, mutta palataan myöhemmin siihen miten kisassa todellisuudessa kävi ja toimivatko jalat.

Kreikan loma ja sen jälkeiset kaksi ratakisaa

Viikon lomamatka Zakinthosin saarelle oli todella onnistunut ja rentouttava. Jätin juoksemisen viikoksi sivuun ja keskityin nauttimaan lämpimästä auringosta (lämpötila päivisin 35 - 40 astetta varjossa), kirkkaissa vesissä uimisesta ja hienoista maisemista.

 

 

 

Tuli myös nautittua erilaisista herkuista, hyvistä ruuista ja juomista.

 

 

 

 

Ihanan viikon jälkeen paluu kotimaahan tuntui aika ankealta, mutta onneksi täälläkin oli edelleen kohtuullisen lämmintä.

Lomareissulta palasimme myöhään tiistai-iltana 6.8. ja kävin sitten jo seuraavana päivänä juoksemassa kevyesti 5 kilometrin lenkin totuttaakseni jalat taas toisenlaiseen menoon. Torstaina oli vuorossa reilun kympin mittainen kevyt lenkki n. 5 minuutin km-vauhdilla ja perjantaina 7,5 kilometriä samalla tapaa juostuna. Nämä lenkit olivat valmistautumista lauantaiseen 3.000 metrin kilpailuun, jotka juostiin Orimattilassa. En tuolta kisalta kovin paljon odottanut, sen verran meni viihteen puolelle tuolla Kreikan suunnalla. Lämpötila oli lauantaina noin 20 asteessa ja palelin kilpailuja katsellessani. En ollut osannut varata riittävästi lämmintä päälle, mutta sain paikat jollain tapaa lämpenemään verryttelyä tehdessäni.

Kilpailu lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle... kärjen osalta... ja itsekin pääsin hyvää kyytiin mukaan niin, että ensimmäinen kilometri taittui aikaan 3.30,9. Sitä vauhtia kun olisi jaksanut koko matkan, niin olisi voinut olla todella tyytyväinen. No totuus oli kuitenkin toinen ja vauhti hidastui selvästi. Toiseen kilometriin saavuin ajassa 7.09,1 ja kun loppukaan ei hirvittävästi kovempaa kulkenut, niin maaliin pääsin ajassa 10.44,28. Olihan tuo kesän paras aikani tällä matkalla (4 sekuntia kovempaa kuin kesäkuun alussa juoksemani), mutta ei mitenkään hurraahuutoja nostattava aika. Kärki meni omia menojaan ja voittajan aika oli 9.40,55. Tuollaiseen vauhtiin jos joskus pääsisi niin sitten voisi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin kevyesti reilut 11 kilometriä palautellen ja seuraavana päivänä Hiekkaharjun kentällä, Vantaalla juostava 5.000 metrin kisa jo mielessä. Optimistisesti ajattelin, että nyt mennään sitten alle 18 minuutin kun se ei viimeksi onnistunut. Maanantaina olikin todella hieno juoksukeli, lämpötilan ollessa 19 astetta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Verryttelyssä jalat tuntuivat vähän jäykiltä, mutta muuten olo oli luottavainen.

Starttiviivalla olikin hienosti juoksijoita mukana, peräti 17, joista 2 naista (olen kuvassa punapaitaisena numerolla 5). Ajattelin, että nyt voisi löytyä itsellekin sopivaa vetoapua. Startin tapahduttua aika nopeasti porukka venyi pitkäksi jonoksi ja omia ryhmiä alkoi muodostumaan. Itse pääsin sopivasti sellaiseen nelikkoon mukaan, jossa juostiin 18 minuutin loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni helposti 3.35,3 ei juuri oikeaa vauhtia. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä helpolta ja toinenkin kilometri taittui tavoitevauhtia eli 3.36,0. Vielä puolimatkaankin jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi vauhti jo oudosti tuntumaan ja kolmanteen kilometriin meni jo 3.40,7 (3 km:n väliajan ollessa 10.52,0).

 

Samalla nelikkomme alkoi hajoamaan ja meitä jäi jäljelle kolmikko. Alla olevasta kuvastakin näkee ettei juoksu enää ihan helppoa ole.

 

Yritin kuitenkin edelleenkin roikkua edellä menevässä kaksikossa kiinni ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin vielä seuraavan kilometrin verran. Neljänteen kilometriin meni aikaa jo 3.43,7 ja haaveet 18 minuutin alittamisesta sai lopullisesti unohtaa. Se olisi vaatinut tuollaista 3.25 -aikaan juostua viimeistä kilometriä ja tällä kunnolla se ei tulisi mitenkään onnistumaan. Jäin lopussa edellä menevästä kaksikostakin ja sinnittelin maaliin ajassa 18.19,88 eli samoihin aikoihin kuin pari kertaa aiemminkin tämän kesän aikana. Ei vaan kulkenut, mutta hyvä kisa tämä kuitenkin oli. Aloitin tällä kertaa hitaammalla vauhdilla kuin kesän aikaisemmissa juoksuissani, mutta en siitä huolimatta pystynyt lopussa kiristämään tahtia. Viimeinen kilometrini oli kesän huonointa vauhtia, ei toivoakaan kunnon loppukiristä.

 



Tiistaiaamuna herätessäni kurkku oli kipeänä ja jalkoja särki, enteili kenties sitä samaa flunssaa mitä matkaseurueessamme oli muillakin ollut jo osalla Kreikassa ja joillakin paluumme jälkeen. Selittäneekö tuo edellä kerrottujen kisojen tuloksia joltain osin? No pakotin itseni lepäämään kolme päivää ja ottamaan 10 päivän tehokuurin C-vitamiinia. En tiedä auttoiko tuo, mutta en sitten ainakaan sairastunut sen enempää.

5-ottelu Eläintarhan kentällä 23.7.2013

Parin harmaamman ja koleamman päivän jälkeen tuli sittenkin se luvattu helle ja mieli oli korkealla kun starttasin auton ja suuntasin matkalle kohti Eläintarhan kenttää. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila lähenteli 25 astetta. Lähdin liikkeelle hyvissä ajoin klo 14.00 kun ensimmäisen lajin oli tarkoitus alkaa 15.30. Varsinaiseen ajomatkaan ei mennyt kuin alle puoli tuntia, mutta sitten alkoi se parkkipaikan etsintä. Koko Eläintarhan kentän lähiympäristö oli aivan tupaten täynnä autoja ja siellä missä ei ollut autoja oli siirtokehoitusmerkkejä. Lopulta jätin sitten auton rohkeasti vanhan jäähallin parkkipaikalle vaikka sielläkin oli siirtokehotusmerkit paikalla. Tälläkin parkkipaikalla oli kuitenkin paljon muitakin autoja, joten päätin ottaa riskin. Olipahan sitten jotain jännitettävää kilpailun jälkeen eli olisivatko puomit suljettuina ja olisiko auto vielä paikalla.

Ehdin kuitenkin vahvistamaan osallistumiseni hyvissä ajoin ja morjestamaan tutut paikan päällä. Olen osallistunut vastaavaan 5-otteluun kahdesti aiemmin, vuonna 2005 keräsin pisteitä 1772 ja vuonna 2006 pistesaldoni oli 1843. Vuoden 2006 jälkeen en sitten olekaan kokeillut pituutta, keihästä enkä kiekkoa. Kilpailijoita miesten sarjoissa oli 25, joten suoristusten välit tulisivat olemaan aika pitkiä. Omassa sarjassani, M45, kilpailijoita oli kolme eli Ari L., Kimmo V. ja minä. No ainakin tällä kelillä pysyi helposti lämpimänä eikä isompia lämmittelyjä kaivannut.

Ensimmäisenä lajina oli pituushyppy, joten ei muuta kuin hakemaan pituushypyn vauhdinottomerkin paikkaa. Parin juoksun jälkeen merkki oli paikallaan, siirsin sitä kuitenkin vielä jokaisen hypyn jälkeen taaksepäin kun juoksu tuntui kulkevan aina vaan paremmin. Ensimmäinen "leiskautukseni" kantoi 3,90, ei siis mikään huipputulos, mutta tulos kuitenkin ja sehän on aina ottelussa tärkeintä. Toisella hypyllä pääsin jo vähän kauemmas eli 4,07, nyt olin jo tyytyväinen kun neljän metrin raja meni puhki. Kolmas hyppyni oli mielestäni onnistunein, mutta se oli harmittavasti sentin verran yliastuttu, joten tulokseksi jäi tuo 4,07. Kimmo V. aloitti ottelun hienosti hypäten peräti 4,51 ja Ari L:kin hyppäsi upeat 4,29, joten olin ensimmäisen lajin jälkeen kolmantena.

Sovimme pidettäväksi 20 minuutin tauon ja sen jälkeen toisena lajina oli edessä keihäänheitto, josta olen aina pitänyt vaikkei kestävyysjuoksijan raameilla keppi yleensä kovin pitkälle lennäkään. Lämmittelyheittoja sain tehtyä kaksi, sen verran ruuhkaista oli etten enempää edes yrittänyt tehdä. Ensimmäinen heittoni oli jo ihan tyydyttävä kun heiton pituus oli vähän reilut 29 metriä, toinen heitto putosi lähes samaan reikään eli reilut 29 metrinen sekin. Kolmanteen heittooni yritin sitten pistää kaiken peliin ja menihän se 30 metriä rikki. Viimeinen heittoni lensi jo 32,40 metriä ja voitin oman sarjamme. Ari L. tuli toiseksi heittäen 30,61 metriä ja Kimmo V. oli kolmantena 19,28 metrin kaarella. Näin tilanne vähän tasoittui.

Taas pieni hengähdystauko ja seuraavana lajina oli vuorossa 200 metrin pikapyrähdys. Ei oikein vieläkään meikäläisen laji, mutta ihan mukava kokeilla sitäkin pitkästä aikaa. Yritin saada jalat pirteiksi tekemällä muutaman "terävän" spurtin, mutta aika löysiltä jalat silti vaikuttivat. Olihan tässä tullut jo oltua auringon paahteessa lähemmäs kolme tuntia. Välillä tuli kyllä haettua varjoakin, mutta sitä ei pahemmin ollut saatavilla. Kun oman eräni vuoro tuli, niin virittelin jopa lähtötelineitäkin paikalleen vaikka en tiedä oliko niistä oikeasti mitään hyötyä kun ei ole tullut telineistä lähtöä harjoiteltua. Voi olla, että vähintään yhtä nopeasti olisi päässyt liikkeelle ilman telineitä. Startin pamahtaessa "ampaisin" liikkeelle ja yritin pitää itseni rentona ja juosta kuitenkin mahdollisimman lujaa. Katselin kun nuoremmat kiitivät ohitseni, siinä sitä oli vauhdin hurmaa. Sanoin ennen lähtöä, että jos alittaisi edes tuon keihään tuloksen (32,40), niin voisi olla jollain tavalla tyytyväinen. No loppuaikani oli sitten 32,15 eli en mitenkään huimaa vauhtia juossut, mutta toisaalta jos tuollaiset 200 metriä pystyisi juoksemaan aina loppukirinä, niin se olisi jo ihan hyvää vauhtia. Sarjassamme tämän lajin voiton vei Ari L. ajalla 28,90 ja toiseksi nopein oli Kimmo V. ajallaan 31,91. Näin Ari L. kasvatti kokonaistilanteessa etumatkaansa.

Seuraavana tulikin sitten vuoroon itselleni karmein laji eli kiekonheitto. Se on sitten niin tekniikkalaji kuin vaan olla voi. Ehdin heittämään yhden verryttelyheiton, en sen enempää. Huomasi kyllä, että tässä kohtaa olisi kaivattu useampikin heitto ennen kuin olisi saanut kiekon edes jollain tavalla lähtemään. Ensimmäisen heiton tein vauhdillisena ja kiekko lähti väpättämään tosi pahasti ja putosi nopeasti alas, en viitsinyt edes mittauttaa tuota vaan astuin yli. Toisen heiton heitin ilman vauhtia varmistaakseni edes jonkinlaisen tuloksen, heiton pituus oli 14,82 metriä. No joo, onhan sitä tullut pidemmällekin heitettyä. Kolmannella heitolla ajattelin pistää kaiken peliin ja yrittää taas vauhdillista heittoa, mutta jälleen kiekko lähti epämääräisesti väpättäen putoamaan nopeasti alas ja lopulta pisimmäksi heitoksi jäi tuo vauhditta heitetty. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan kannattanut jättää vauhdinotot kokonaan pois ja yrittää vaan vauhditta saada kiekko oikeaan asentoon jos olisi edes jonkun metrin saanut lisää pituutta. No joka tapauksessa tulos tästäkin lajista ja sijoitus sarjassamme toinen. Ari L. voitti tämänkin lajin tuloksella 18,29 ja Kimmo V. jäi kolmanneksi 14,64 metrin heitollaan. Ari L. oli näin käytännössä jo varmistanut kokonaisvoiton ellei mitään haaveria viimeisessä lajissa tapahtuisi.

Viimeisenä lajina oli vuorossa 1.500 metriä. Kilpailujen alkamisesta oli kulunut noin 4,5 tuntia ja kun se aika oli mennyt auringossa oleiluun ja eri lajien suorittamiseen, niin enää ei tuntunut virtaa riittävän. Ymmärsi taas hyvin miksi aika monella ottelijalla alkaa olla väsymystä viimeisen lajin alkaessa. Päätin lähteä juoksemaan ilman aikatavoitteita ja katsoa miten sujuu. Ryhmästämme löytyikin heti yksi juoksija, joka veti hyvää vauhtia joukkoa käytännössä alusta loppuun asti. Ihan siihen vauhtiin en rohjennut/pystynyt lähtemään, joten peesasin kolmantena meidän kolmen juoksijan ryhmässä ensimmäiset 800 metriä. Sen jälkeen ohitin yhden ja juoksin kolmannen kierroksen ryhmämme toisena. Viimeisellä kierroksella lähdin vielä takasuoralla ohittamaan edelläni ollutta kaveria ja pääsin edelle ennen viimeistä kaarretta. Loppusuoran auetessa yritin kiristää vauhtia pitääkseni hänet takanani, mutta sieltähän lähtikin salamana loppukiri, jonka veroista en muista ihan lähiaikoina nähneeni. Olin lopulta ryhmässämme kolmantena maalissa ajalla 5.08,95 . Aika oli ihan tyydyttävä päivän päätteeksi, sen verran väsynyt olo jo oli. Aika jäi kuitenkin vain reilut 3,5 sekuntia kesän parhaastani. Voitin viimeisen lajin sarjassamme, Ari L. kiri toiseksi ajalla 5.23,64 ja Kimmo V:n kohdalle osui keskeytys. Sijoitukseni oli ikäsarjassamme kolmen kilpailijan joukossa toinen pisteillä 1908, Ari L. voitti selvästi pistein 2123 ja Kimmo V. jäi kolmanneksi kokonaispistesaldon ollessa 1127.

Jäljellä oli enää yksi jännityksen hetki eli olisiko auto vielä tallella ja portit avoinna vai pitäisikö lähteä julkisilla kotiin ja noutaa sitten auto seuraavana päivänä jostain. Kaikeksi onneksi päivä päättyi onnellisesti eli pääsin omalla autolla suuntaamaan kotia kohti eikä ollut edes sakkolappua odottelemassa. Olihan tuo 5-ottelupäivä taas mukava kokemus ja kenties ensi vuonna taas uudelleen. Silloin tulee vähän helpotusta noihin heittolajeihin kun siirryn M50 -sarjaan, keihään paino putoaa 700 grammaan (nyt 800 g) ja kiekon 1,5 kiloon (nyt 2 kg).

Tätä kirjoittaessani on sunnuntai 28.7. eli on kulunut jo muutama päivää ottelusta. Kärsin ottelun jälkeen parin päivän ajan oikean nivusen lievästä kipuilusta ja muista pienistä lihassäryistä, mutta sen pahempaa ei tullut vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, että kuinka pahasti saan paikat hajoitettua. Ottelun jälkeisenä päivänä (keskiviikkona) kävin juoksemassa 10 kilometrin kevyen lenkin ja se sujui ihan mukavasti ilman nivusen oireilua. Torstaina juoksin sitten vähän reippaampivauhtisen (4.15/km) kympin Hanikan pururadalla ja sekin lenkki sujui mukavasti. Perjantaina juoksin taas kevyemmin reilun kympin lenkin ja lauantaina n. 12 kilometriä kevyesti. Tänään sunnuntainakin kävin Hanikassa juoksemassa 10 kilometrin kevyen lenkin, joka myös sujui yllättävän hyvin vaikka eiliset veljentyttären hääjuhlat venyivätkin pitkälle sunnuntain puolelle. Huomenna olisi vielä tarkoitus käydä tekemässä 20 kilometrin lenkki ennen lomareissua. 

Seuraava kilpailuni onkin sitten aikaisintaan  Orimattilassa 10.8. juostava 3.000 metrin kilpailu, jolloin voisi yrittää parantaa tämän kesän tulostani tuolla matkalla. Sitä ennen matkaamme viikoksi Zakinthosin saarelle Kreikkaan nauttimaan lämmöstä ja kirkkaista uimavesistä. Yritän sielläkin edes vähän harjoitella vaikka päivälämpötilat ovatkin reilusti yli 30 asteen.

5.000 metrin kilpailu 18.7. Vihdin Nummelassa

Ajelin hyvissä ajoin Nummelaan varmistamaan osanottoni ja sain samalla kilpailunumeroni. Olin paikalla viiden maissa ja kilpailun oli määrä alkaa puoli seitsemältä. Sää oli tässä vaiheessa erittäin pilvinen ja lämpötila niukasti alle 20 asteen. Vähän ennen kuutta alkoi sitten sataa vettä todella rankasti ja istuinkin autossa odottelemassa jos sade edes vähän hellittäisi ja pääsisin verryttelemään. Onneksi kyseessä oli lopulta vaan lyhyempi kuuro ja niinpä lähdin heti kuuden jälkeen 3 kilometrin verryttelylenkille. Jalat tuntuivat tosi hyviltä ja fiilis oli korkealla, toivomuksena oli kuitenkin ettei tuo sade alkaisi uudestaan ainakaan ennen starttia. Sen jälkeen se ei sitten enää samalla tavalla haittaa, mutta olisi ikävä odotella lähtöä vesisateessa. Näytti siltä, että välillä aika voimakkaasti puhaltanut tuulikin alkoi hellittää eli olosuhteet olivat mitä mainioimmat.

Vaihdoin piikkarit jalkaani ja tein muutaman lämmittelyvedon vielä radalla samalla kun vaihdoin kuulumisia kilpakumppanien kanssa, joita olikin ilmoittautunut miesten 5.000 metrille hienosti eli peräti 20 juoksijaa. Ikähaitarikin oli melkoinen, nuorimmat olivat 1994 syntyneitä ja minä sitten vanhimpana eli 1964 syntyneenä. Vastaavasti vauhdit tulisivat olemaan hyvin vaihtelevia, itselleni olin asettanut tavoitteeksi 18 minuutin rajan alituksen.

Järjestäjillä oli joitakin ongelmia starttipistoolin ja ajanottolaitteiden kanssa, jotka johtuivat ilmeisesti aikaisemmin tulleesta rankasta sadekuurosta, joten saimme odotella lähtöä viitisentoista minuuttia ennen kuin kutsu viivalle kävi. Starttipistoolin paukahduksella pääsimme matkaan, mutta ennen kuin saimme juostua ensimmäiset sata metriä kenttäkuuluttaja pyysi meitä palaamaan takaisin. Ajanottolaite ei ollutkaan lähtenyt käyntiin. Näin tuli tehtyä vielä yksi satasen pyrähdys ennen varsinaista starttia. Siinä sitten meni taas hetki ennen kuin meidät kutsuttiin uudestaan lähtöviivalle ja jälleen starttipistoolin paukahduksella säntäsimme matkaan. Tällä kertaa kärki ehti juosta 150 metriä kun meidät pysäytettiin ja palautettiin vielä kerran uuteen lähtöön. Nyt alkoi jo aikamoinen kritiikkikin lennellä järjestäjien suuntaan, mutta kaikki kuitenkin palasivat lähtöpaikalle. Vihdoin kolmannella kerralla pääsimme ihan oikeasti matkaan ja ajat otettiin käsiaikoina siten, että ajanottolaite käynnistettiin manuaalisesti starttihetkellä. Maalikameran kuvasta saatiin sitten loppuajat eli ihan käsipelillä ei kuitenkaan toimittu.

Aika nopeasti ja sopuisasti syntyi jonomuodostelma, jossa sitten lähdettiin matkaa taivaltamaan. Minä liimauduin Jussi-Pekka H:n kantaan ja taakseni jäi tässä vaiheessa vielä pari kaveria (Henri H. ja Kosti T.). Jussi-Pekka veti hyvällä tahdilla ja ensimmäisen kilometrin väliaikani oli 3.29,0 eli kovempaa kuin kertaakaan tämän kesän aikana. Vauhti tuntui kuitenkin yllättävän hyvältä ja Jussi-Pekan peesissä saavutin myös 2 kilometrin paalun, jossa väliaika oli 7.03,9 (2. km 3.34,9). Edelleen tuntui hyvältä ja kun vaikutti vielä siltä, että Jussi-Pekan vauhti hidastui niin siirryin vuorostani vetohommiin noin 2,5 kilometrin kohdalla. Vähän ennen kolmen kilometrin täyttymistä Henri H. meni vauhdikkaan tuntuisesti ohitsemme ja vaikka yritin saada siitä vetoapua, niin vauhti oli sen verran kovaa etten oikein siihen uskaltanut mennä mukaan. Kolmas kilometri oli edellisiä hitaampi (3.40,4) väliajan ollessa 10.44,3. Edelleen kuitenkin oli hyvä vauhti päällä, olihan väliaika kuitenkin 4 sekuntia parempi kuin ainoan 3.000 metrin kilpailuni loppuaika tältä kesältä. Cooperin kohdalla (12 min) matkaa oli taitettu lähes 3.350 metriä eli ihan kohtuullinen Cooperin testin tuloskin olisi ollut.

Neljännen kilometrin aikana pyrin pitämään vauhdin edelleen tasaisena ja yritin välillä tarjota vetopaikkaa Jussi-Pekalle, hän ei kuitenkaan valitettavasti lähtenyt vetämään. Niinpä neljäs kilometri olikin kilpailun hitain (3.41,9), mutta kuitenkin selvästi nopeampi kuin aikaisemmissa tämän kesän juoksuissa (niistä hieman alempana yhteenvetoa). Neljän kilometrin väliajaksi tuli näin ollen 14.26,2. Tässä vaiheessa 18 minuutin rajan alittaminen alkoi näyttää aika tuskaiselta, mutta ei ehkä sittenkään mahdottomalta tehtävältä. 500 metriä ennen maalia Kosti T. kiiti ohitsemme ja viimeisen kierroksen alkaessa myös Jussi-Pekka kiihdytti vauhtia ohittaen minut enkä pystynyt tuohon vauhdin lisäykseen vastaamaan. Yritin kuitenkin kiristää myös omaa tahtiani viimeisellä kierroksella ja jossain määrin se myös onnistuikin, valitettavasti tavoittelemani raja jäi kuitenkin vielä tällä kertaa saavuttamatta. Viimeiseen kilometriin kului aikaa 3.36,8 ja loppuaikani oli 18.03,0.

Paransin tämän kesän tulostani kuitenkin yli 14 sekuntia eli voin olla juoksuuni kohtuullisen tyytyväinen. Uskoisin, että olisin pystynyt jopa hiukan parempaankin aikaan ellen olisi joutunut vetohommiin noin pitkäksi aikaa. Kosti T:n loppuaika oli 17.59,0, Jussi-Pekka H:n 17.56,0 ja Henri H:n 17.45,0. Noiden aikojen joukkoon olisi minunkin pitänyt pystyä, mutta ei siis tällä kertaa. Olisi ollut hienoa jos Henri ja Kosti olisivat olleet Jussi-Pekan ja minun kanssani samassa ryhmässä ja vetovuoroja olisi välillä vaihdettu, se olisi todennäköisesti parantanut kaikkien aikoja.

Olen tämän kesän aikana juossut neljä 5.000 metrin kilpailua, joista kolmesta parhaasta väliaikavertailua alla. Norjassa juoksemani kilpailun jätin tästä pois koska silloin ei tosiaankaan ollut paras päiväni (aika 18.48,86) eikä niitä aikoja voi oikein järkevästi verrata näiden muiden kanssa.

Helsinki 25.5.		Veikkola 2.7.		Vihti 18.7.
km-aika	väliaika	km-aika	väliaika	km-aika	väliaika
3.32,0	3.32,0	3.33,4	3.33,4	3.29,0	3.29,0
3.36,7	7.08,7	3.35,4	7.08,8	3.34,9	7.03,9
3.41,2	10.49,9	3.41,2	10.50,0	3.40,4	10.44,3
3.46,2	14.36,1	3.47,0	14.37,0	3.41,9	14.26,2
3.41,1	18.17,2	3.41,8	18.18,8	3.36,8	18.03,0

Selkeästi suurin kehitys on tapahtunut viimeisten kahden kilometrin ajoissa eli olen pystynyt pitämään pidempään kovempaa vauhtia kuin aikaisemmissa juoksuissa. Lisäksi vauhti on alusta asti ollut vähän kovempaa kuin aikaisemmin. Seuraavien viikkojen aikana aion tehdä tonnin ja ehkä jopa kahden tonnin vetosarjoja, jotta saisin vauhtikestävyyttäni edelleen parannettua ennen loppukesän ja alkusyksyn kisoja.

Seuraava 5.000 metrin kilpailuni on todennäköisesti 12.8. Vantaalla juostava kansallinen kilpailu ja sitä ennen juoksen todennäköisesti 10.8. Orimattilassa veteraanien kansallisissa kilpailuissa 3.000 metriä. Harkinnassa on myös lähteä mukaan 5-ottelukilpailuun, joka pidetään ensi tiistaina (23.7.) Eläintarhan kentällä, Helsingissä. 5-ottelun lajeina ovat pituushyppy, kiekonheitto, 200 metrin juoksu, keihäänheitto ja 1.500 metrin juoksu.

Harjoittelua 18.7. juostavaa Vihdin 5.000 metrin kilpailua silmällä pitäen

3.7. juostujen pm-kilpailujen 1.500 metrin jälkeen pidin seuraavana päivänä (torstai) juoksuvapaan päivän, jalat olivat aivan puuta ja totesin, että on parempi antaa niiden toipua hetken aikaa ennen seuraavan harjoittelujakson aloittamista. Perjantaina 5.7. kävin sitten jo juoksemassa kevyen 10,4 kilometrin lenkin Espoon rantaraitilla, vauhdin ollessa 5 minuuttia/km –luokkaa. Juoksu tuntui taas hyvältä ja reittihän on mitä virkistävin eli meren rantaa mukaellen menevä hiekkatie Soukasta Matinkylään ja takaisin. Ainoa suurempi nousu on kotiin tullessa ja sehän on aina vastassa kun käyn kotoa käsin lenkillä. Lauantaina 6.7. oli tiedossa kummipojan häät, mutta ennen juhliin valmistautumista ehdin käväisemään Hanikan pururadalla juoksemassa 15 kilometrin lenkin, taas sellaista 5 minuutin kilometrivauhtia kohtuullisen mäkisessä maastossa. Hyvältä tuntui tämäkin lenkki. Sunnuntaina häähumun jälkeen oli taas mukava käydä lenkillä, tällä kertaa suuntasin jälleen Matinkylän suuntaan tuttua rantaraittia pitkin. Lisäsin vähän vauhtia edellisistä päivistä ja juoksin nyt tuon 10,4 kilometrin pätkän hiukan alle 4.40 km-vauhtia. Tämäkään ei tuntunut erityisen rasittavalta lenkiltä, päinvastoin lenkin jälkeen oli virkeä ja hyvä olo. Tuntuu kuin olisi saanut taas uutta virtaa harjoitteluun.

Maanantaiksi 8.7. olin sitten suunnitellut tekeväni tämän kesän ensimmäisen vetoharjoituksen radalla. Suuntasin Kauklahden kentälle, johon on alkukesästä uusittu pinnoite eli siellä ei tarvitse enää pelätä kompastuvansa irtonaiseen pinnoitteen repaleeseen kuten viime vuonna. Tämä on lisäksi siitä erikoinen kenttä, että ratakierroksen pituus on 350 metriä (saisi muuten helposti todella hyviä kierrosaikoja :-) ). Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli 25 astetta eli todella mainio sää vetotreenille. Tein ensin 3,5 kilometrin verryttelyn ja sen jälkeen piikkarit jalkaan. Tarkoituksena oli juosta 10 x 400 metriä (ajat alle 1.20 eli 3.20 km-vauhtia) 300 metrin palautuksella (kokonaispalautusaika 3 minuuttia). Kovaltahan tuo lopussa tuntui, mutta harjoitus sujui täysin suunnitelmien mukaisesti eli sain juostua kaikki vedot alle tavoiteajan (ajat välillä 1.17,7 – 1.19,5) keskiarvon ollessa 1.18,85. Loppuun vielä 3,5 kilometriä verryttelyä. Loistava fiilis taas tämänkin harjoituksen jälkeen. Sykekäyrästä näkee, että palautus tapahtui erittäin hyvin.

Tiistaina suuntasin vaihteeksi Hanikan pururataa kiertämään ajatuksella, että kierrän noita 2,5 kilometrin kierroksia fiiliksen mukaan. Juoksu kulki sen verran mukavan tuntuisesti, että kokonaismatkaa kertyi taas 15 kilometriä täysin samalla vauhdilla kuin viime lauantaina. Ainoa ero oli se, että sekä keskisyke että maksimisyke olivat molemmat 4 pykälää lauantaita matalammalla tasolla. Kroppa taitaa taas hiljalleen olla palautunut ja valmis uusiin haasteisiin. Keskiviikkona 10.7. kävin juoksemassa pienessä tihkusateessa tuon reilun kympin lenkin rantaraitilla tuollaista 4.50 km-vauhtia.

Torstaina oli vuorossa jälleen vetotreeni, tällä kertaa juoksin 10 x 200 m 200 metrin hölkkäpalautuksilla. Alkuun juoksin taas 3,5 kilometrin verryttelyn ja jo silloin jalat tuntuivat olevan aika raskailta. Vedoissa pidin samaa vauhtia kuin maanantaina eli ne kulkivat hieman alle 40 sekuntia ja palautuksena hölkätyt 200 metriset menivät hieman alle minuuttiin. Loppuverryttelynä juoksin vielä radalla 3,5 kilometriä. Aika kovalta tuo harjoitus tuntui ja nyt onkin hyvä vähän rauhoittaa menoa seuraavan viikon ajaksi. Sykekäyrästä näkee taas hyvin kuinka korkealla syke pysyi palautushölkästä huolimatta eikä siis ihme, että tuntui aika kovalta.

Viimeisen viikon aikana (perjantaista torstaihin) kertyi juoksua reilut 85 kilometriä ilman lepopäiviä, joten päätin pitää perjantaina täydellisen lepopäivän juoksemisen osalta.

Lauantai valkeni taas erittäin aurinkoisena ja lämpimänä, joten päätin suunnata oman lenkkini rantaraitille kohti Matinkylää ja Westendiä. Lenkistä tuli aiottua pidempi kun juoksu kulki sen verran mukavasti. Kokonaismatkaksi tuli 25,1 km eli hyvä pitkä lenkki n. 5 minuutin kilometrivauhdilla ja kun keskisykekin pysyi aisoissa (138), niin lenkki palveli hyvin matkalla kohti seuraavaa vitosen kisaa. Jalat tuntuivat loppuun asti tuoreilta eikä väsymys alkanut painamaan, tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kilpailuja.

Sunnuntain 14.7. lenkin tein mukavassa helteessä suunnaten kohti Suvisaaristoa. Kävin linja-autojen kääntöpaikalla kääntymässä, jolloin lenkin pituudeksi tuli 11,3 km. Hiukan tuntui lauantain pitkä lenkki jaloissa, mutta sain kuitenkin tehtyä tämän päiväisen lenkin mukavan rauhallista palauttavaa 5.05 km-vauhtia. 


Maanantaina kävin tekemässä lyhyemmän, 7,5 kilometrin, lenkin Hanikan pururadalla rauhallisella vauhdilla. Oikea etureisi tuntuu olevan jotenkin jumissa, toivottavasti ei mitään vakavampaa ole tiedossa. No seuraavat pari päivää oli joka tapauksessa suunnitelmissa ottaa vähän rauhallisemmin ennen vitosen kisaa, että olisi sitten täydessä iskussa starttihetkellä. Saa nähdä kuinka pitkään nämä lämpimät ilmat oikein jatkuvat? Tiistaina pidin täyden lepopäivän juoksemisesta ja hoivailin tuota oikeaa etureittäni. Keskiviikkona oli vuorossa kevyt 6 kilometrin lenkki, jolla lähinnä kokeilin reiden kuntoa ja muuten tarkoituksena oli lähinnä vähän herkistellä oloa. Hiukan tuo reisi oireilee ylämäkijuoksussa, mutta ei oikeastaan muuten. Olo tuntui lenkillä ja sen jälkeenkin tosi hyvältä, kirjoittelen sitten seuraavalla kerralla Vihdin kilpailun sujumisesta ja tunnelmistani sen jälkeen.