Kreikan loma ja sen jälkeiset kaksi ratakisaa

Viikon lomamatka Zakinthosin saarelle oli todella onnistunut ja rentouttava. Jätin juoksemisen viikoksi sivuun ja keskityin nauttimaan lämpimästä auringosta (lämpötila päivisin 35 - 40 astetta varjossa), kirkkaissa vesissä uimisesta ja hienoista maisemista.

 

 

 

Tuli myös nautittua erilaisista herkuista, hyvistä ruuista ja juomista.

 

 

 

 

Ihanan viikon jälkeen paluu kotimaahan tuntui aika ankealta, mutta onneksi täälläkin oli edelleen kohtuullisen lämmintä.

Lomareissulta palasimme myöhään tiistai-iltana 6.8. ja kävin sitten jo seuraavana päivänä juoksemassa kevyesti 5 kilometrin lenkin totuttaakseni jalat taas toisenlaiseen menoon. Torstaina oli vuorossa reilun kympin mittainen kevyt lenkki n. 5 minuutin km-vauhdilla ja perjantaina 7,5 kilometriä samalla tapaa juostuna. Nämä lenkit olivat valmistautumista lauantaiseen 3.000 metrin kilpailuun, jotka juostiin Orimattilassa. En tuolta kisalta kovin paljon odottanut, sen verran meni viihteen puolelle tuolla Kreikan suunnalla. Lämpötila oli lauantaina noin 20 asteessa ja palelin kilpailuja katsellessani. En ollut osannut varata riittävästi lämmintä päälle, mutta sain paikat jollain tapaa lämpenemään verryttelyä tehdessäni.

Kilpailu lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle... kärjen osalta... ja itsekin pääsin hyvää kyytiin mukaan niin, että ensimmäinen kilometri taittui aikaan 3.30,9. Sitä vauhtia kun olisi jaksanut koko matkan, niin olisi voinut olla todella tyytyväinen. No totuus oli kuitenkin toinen ja vauhti hidastui selvästi. Toiseen kilometriin saavuin ajassa 7.09,1 ja kun loppukaan ei hirvittävästi kovempaa kulkenut, niin maaliin pääsin ajassa 10.44,28. Olihan tuo kesän paras aikani tällä matkalla (4 sekuntia kovempaa kuin kesäkuun alussa juoksemani), mutta ei mitenkään hurraahuutoja nostattava aika. Kärki meni omia menojaan ja voittajan aika oli 9.40,55. Tuollaiseen vauhtiin jos joskus pääsisi niin sitten voisi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin kevyesti reilut 11 kilometriä palautellen ja seuraavana päivänä Hiekkaharjun kentällä, Vantaalla juostava 5.000 metrin kisa jo mielessä. Optimistisesti ajattelin, että nyt mennään sitten alle 18 minuutin kun se ei viimeksi onnistunut. Maanantaina olikin todella hieno juoksukeli, lämpötilan ollessa 19 astetta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Verryttelyssä jalat tuntuivat vähän jäykiltä, mutta muuten olo oli luottavainen.

Starttiviivalla olikin hienosti juoksijoita mukana, peräti 17, joista 2 naista (olen kuvassa punapaitaisena numerolla 5). Ajattelin, että nyt voisi löytyä itsellekin sopivaa vetoapua. Startin tapahduttua aika nopeasti porukka venyi pitkäksi jonoksi ja omia ryhmiä alkoi muodostumaan. Itse pääsin sopivasti sellaiseen nelikkoon mukaan, jossa juostiin 18 minuutin loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni helposti 3.35,3 ei juuri oikeaa vauhtia. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä helpolta ja toinenkin kilometri taittui tavoitevauhtia eli 3.36,0. Vielä puolimatkaankin jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi vauhti jo oudosti tuntumaan ja kolmanteen kilometriin meni jo 3.40,7 (3 km:n väliajan ollessa 10.52,0).

 

Samalla nelikkomme alkoi hajoamaan ja meitä jäi jäljelle kolmikko. Alla olevasta kuvastakin näkee ettei juoksu enää ihan helppoa ole.

 

Yritin kuitenkin edelleenkin roikkua edellä menevässä kaksikossa kiinni ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin vielä seuraavan kilometrin verran. Neljänteen kilometriin meni aikaa jo 3.43,7 ja haaveet 18 minuutin alittamisesta sai lopullisesti unohtaa. Se olisi vaatinut tuollaista 3.25 -aikaan juostua viimeistä kilometriä ja tällä kunnolla se ei tulisi mitenkään onnistumaan. Jäin lopussa edellä menevästä kaksikostakin ja sinnittelin maaliin ajassa 18.19,88 eli samoihin aikoihin kuin pari kertaa aiemminkin tämän kesän aikana. Ei vaan kulkenut, mutta hyvä kisa tämä kuitenkin oli. Aloitin tällä kertaa hitaammalla vauhdilla kuin kesän aikaisemmissa juoksuissani, mutta en siitä huolimatta pystynyt lopussa kiristämään tahtia. Viimeinen kilometrini oli kesän huonointa vauhtia, ei toivoakaan kunnon loppukiristä.

 



Tiistaiaamuna herätessäni kurkku oli kipeänä ja jalkoja särki, enteili kenties sitä samaa flunssaa mitä matkaseurueessamme oli muillakin ollut jo osalla Kreikassa ja joillakin paluumme jälkeen. Selittäneekö tuo edellä kerrottujen kisojen tuloksia joltain osin? No pakotin itseni lepäämään kolme päivää ja ottamaan 10 päivän tehokuurin C-vitamiinia. En tiedä auttoiko tuo, mutta en sitten ainakaan sairastunut sen enempää.