Minulla oli avauskisassa kilpailumatkana 5.000 metrin juoksu, jolle oli ilmoittautunut 10 juoksijaa. Jo osallistujalistaa lukiessani totesin vauhdin olevan kovaa ja päätinkin lähteä juoksemaan omaa vauhtiani etten kuukahtaisi kesken matkan.
Lähdin reipasta, noin 3.35 kilometrivauhtia liikeelle ja kahteen
kilometriin tulin noin 7.10 ajassa. Vielä kolmen kilometrin kohdalla olin aika
lähellä edellä menevän selkää, mutta sitten kaveri valitettavasti keskeytti ja
jäin juoksemaan käytännössä yksin (toiset olivat jo kaukana edellä). Tämän
jälkeen alkoi vauhti väkisinkin hiljalleen hiipua, mutta pystyin kuitenkin
ottamaan hyvän 200 metrin loppukirin ja loppuaikani oli 18.17,11.
Keskivauhdiksi tuosta tulee niukasti alle 3.40 eli ihan kohtuullinen kauden
avausjuoksu. Samaa vauhtia kun jaksaisi tuplamatkan, niin voisi olla
tyytyväinen. Sijoitukseni oli odotettu eli 9. sija. Viime vuonna pystyin
parhaimmillani vastaavalla matkalla aikaan 18.56, joten suunta tuntuu olevan
taas oikea ja vauhti kiihtyy hiljalleen.
Sunnuntaina 26.5. suuntasin sitten Nummelan kentälle
Vihtiin, jossa oli vuorossa veteraanien kansalliset kisat ja matkana 1.500
metriä. Omassa sarjassani, M45, oli mukana 5 osallistujaa. Samassa lähdössä
juoksijoita oli mukana eri sarjoissa yhteensä 11, joten erilaista vauhtia oli
tiedossa. Alkuverryttelyn aikana jalat
tuntuivat jotenkin oudon voimattomilta eikä olo oikein parantunut
avausvetojenkaan avulla.
Startin tapahduttua pääsin hyvään 4-5 juoksijan ryhmään
mukaan ja päätin roikkua peesissä mahdollisuuksieni mukaan. Juoksu sujui
kohtuullisen hyvin reiluun kilometriin asti, mutta viimeinen kierros oli sitten
jo todella vaikea. Kiristä ei tullut mitään ja menetin yhden sijan viimeisen
kierroksen aikana. Hyviä kirittäjiä olisi ollut lähituntumassa, mutta tällä
kertaa ei voinut muiden vauhdille mitään. Sijoituin omassa sarjassani
neljänneksi ja koko joukossa 7. Loppuaikaani, 5.05,89, en ihan tyytyväinen
ollut vaikka tuollakin matkalla pystyin viime vuoden parasta aikaani (5.08)
parantamaan.
Sunnuntai-iltana tein päätöksen mennä seuraavana aamuna
lääkärille näyttämään korvaani. Alun perin tarkoitus oli juosta vielä
maanantaina 10.000 metrin kisa Vantaalla, mutta lääkärikäynnin jälkeen se jäi
tekemättä. Diagnoosina oli akuutti märkivä sisäkorvan tulehdus ja neljän päivän
juoksukielto sekä 10 päivän antibioottikuuri. En tiedä minkä verran tuolla
tulehduksella oli vaikutusta viikonlopun kisoihin, mutta tuskin siitä ainakaan
apua oli. Aika pahalta tuntui kun joutuu tässä vaiheessa kautta pitämään
harjoittelutaukoa ja varsinkin tuollaisen vaivan takia, joka ei mitenkään johdu
edes juoksemisesta.
Otin viikon hyvinkin rauhallisesti ja seuraavat
juoksuaskeleet tuli otettua vasta 2.6. sunnuntaina, jolloin osallistuin Vantaan
Hiekkaharjussa pidettäviin veteraanien Aktia-kilpailuihin. Matkana tällä kertaa
3.000 metriä ja osallistujia omassa sarjassani neljä ja samassa lähdössä 21!
Hienoa, että oli noin paljon juoksijoita mukana. Sunnuntaina helli todellinen
helle varjolämpötilan ollessa 28 astetta ja vauhtia rauhoittamassa kohtuullinen
tuuli, joka puhalsi vastaan loppusuoralla. Eipä tuo juoksu taaskaan hyvältä
tuntunut kun varovasti verryttelin, lämmitellä ei tosiaankaan tällä kertaa
tarvinnut. Ajattelin, että jos 11 minuutin raja alittuu niin voin olla
tyytyväinen.
Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle ja kilometriin
tulin 3.29 ajassa. Toisen peesissä oli hyvä juosta. Toinen kilometri olikin
sitten jo jonkun verran hitaampi (3.38) kahden kilometrin väliajan ollessa 7.07
ja edellä menevä selkä karkaa väkisinkin. Viimeiseen kilometriin tuli tuhlattu
aikaa sitten enemmänkin, loppuaika oli 10.48,26 eli viimeinen kilometri vei jo
3.41! No 11 minuuttia tuli alitettua ja samalla viime vuoden paras aikakin (10.55)
alittui muutamalla sekunnilla. Loppukiristä ei voi edes puhua, sen verran puhti
oli poissa. Sijoitukseni oli omassa sarjassani 3. ja koko porukassa 9. Kun
sitten juoksun jälkeen mietin juoksun aikana vallinneita olosuhteita, viikon
juoksemattomuutta ja antibioottikuuria niin voin olla tulokseen tyytyväinen.
Tämä oli viimeinen ratajuoksuni ennen Norjassa pidettäviä PM-kilpailuja, muuten
en olisi edes startannut. Nyt täytyy suunnitella viimeisen vajaan neljän viikon
harjoitukset uusiksi ja katsoa mihin Norjassa pystyn. Kaikkea ei ole vielä
menetetty.