Kreikan loma ja sen jälkeiset kaksi ratakisaa

Viikon lomamatka Zakinthosin saarelle oli todella onnistunut ja rentouttava. Jätin juoksemisen viikoksi sivuun ja keskityin nauttimaan lämpimästä auringosta (lämpötila päivisin 35 - 40 astetta varjossa), kirkkaissa vesissä uimisesta ja hienoista maisemista.

 

 

 

Tuli myös nautittua erilaisista herkuista, hyvistä ruuista ja juomista.

 

 

 

 

Ihanan viikon jälkeen paluu kotimaahan tuntui aika ankealta, mutta onneksi täälläkin oli edelleen kohtuullisen lämmintä.

Lomareissulta palasimme myöhään tiistai-iltana 6.8. ja kävin sitten jo seuraavana päivänä juoksemassa kevyesti 5 kilometrin lenkin totuttaakseni jalat taas toisenlaiseen menoon. Torstaina oli vuorossa reilun kympin mittainen kevyt lenkki n. 5 minuutin km-vauhdilla ja perjantaina 7,5 kilometriä samalla tapaa juostuna. Nämä lenkit olivat valmistautumista lauantaiseen 3.000 metrin kilpailuun, jotka juostiin Orimattilassa. En tuolta kisalta kovin paljon odottanut, sen verran meni viihteen puolelle tuolla Kreikan suunnalla. Lämpötila oli lauantaina noin 20 asteessa ja palelin kilpailuja katsellessani. En ollut osannut varata riittävästi lämmintä päälle, mutta sain paikat jollain tapaa lämpenemään verryttelyä tehdessäni.

Kilpailu lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle... kärjen osalta... ja itsekin pääsin hyvää kyytiin mukaan niin, että ensimmäinen kilometri taittui aikaan 3.30,9. Sitä vauhtia kun olisi jaksanut koko matkan, niin olisi voinut olla todella tyytyväinen. No totuus oli kuitenkin toinen ja vauhti hidastui selvästi. Toiseen kilometriin saavuin ajassa 7.09,1 ja kun loppukaan ei hirvittävästi kovempaa kulkenut, niin maaliin pääsin ajassa 10.44,28. Olihan tuo kesän paras aikani tällä matkalla (4 sekuntia kovempaa kuin kesäkuun alussa juoksemani), mutta ei mitenkään hurraahuutoja nostattava aika. Kärki meni omia menojaan ja voittajan aika oli 9.40,55. Tuollaiseen vauhtiin jos joskus pääsisi niin sitten voisi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin kevyesti reilut 11 kilometriä palautellen ja seuraavana päivänä Hiekkaharjun kentällä, Vantaalla juostava 5.000 metrin kisa jo mielessä. Optimistisesti ajattelin, että nyt mennään sitten alle 18 minuutin kun se ei viimeksi onnistunut. Maanantaina olikin todella hieno juoksukeli, lämpötilan ollessa 19 astetta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Verryttelyssä jalat tuntuivat vähän jäykiltä, mutta muuten olo oli luottavainen.

Starttiviivalla olikin hienosti juoksijoita mukana, peräti 17, joista 2 naista (olen kuvassa punapaitaisena numerolla 5). Ajattelin, että nyt voisi löytyä itsellekin sopivaa vetoapua. Startin tapahduttua aika nopeasti porukka venyi pitkäksi jonoksi ja omia ryhmiä alkoi muodostumaan. Itse pääsin sopivasti sellaiseen nelikkoon mukaan, jossa juostiin 18 minuutin loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni helposti 3.35,3 ei juuri oikeaa vauhtia. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä helpolta ja toinenkin kilometri taittui tavoitevauhtia eli 3.36,0. Vielä puolimatkaankin jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi vauhti jo oudosti tuntumaan ja kolmanteen kilometriin meni jo 3.40,7 (3 km:n väliajan ollessa 10.52,0).

 

Samalla nelikkomme alkoi hajoamaan ja meitä jäi jäljelle kolmikko. Alla olevasta kuvastakin näkee ettei juoksu enää ihan helppoa ole.

 

Yritin kuitenkin edelleenkin roikkua edellä menevässä kaksikossa kiinni ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin vielä seuraavan kilometrin verran. Neljänteen kilometriin meni aikaa jo 3.43,7 ja haaveet 18 minuutin alittamisesta sai lopullisesti unohtaa. Se olisi vaatinut tuollaista 3.25 -aikaan juostua viimeistä kilometriä ja tällä kunnolla se ei tulisi mitenkään onnistumaan. Jäin lopussa edellä menevästä kaksikostakin ja sinnittelin maaliin ajassa 18.19,88 eli samoihin aikoihin kuin pari kertaa aiemminkin tämän kesän aikana. Ei vaan kulkenut, mutta hyvä kisa tämä kuitenkin oli. Aloitin tällä kertaa hitaammalla vauhdilla kuin kesän aikaisemmissa juoksuissani, mutta en siitä huolimatta pystynyt lopussa kiristämään tahtia. Viimeinen kilometrini oli kesän huonointa vauhtia, ei toivoakaan kunnon loppukiristä.

 



Tiistaiaamuna herätessäni kurkku oli kipeänä ja jalkoja särki, enteili kenties sitä samaa flunssaa mitä matkaseurueessamme oli muillakin ollut jo osalla Kreikassa ja joillakin paluumme jälkeen. Selittäneekö tuo edellä kerrottujen kisojen tuloksia joltain osin? No pakotin itseni lepäämään kolme päivää ja ottamaan 10 päivän tehokuurin C-vitamiinia. En tiedä auttoiko tuo, mutta en sitten ainakaan sairastunut sen enempää.

5.000 metrin kilpailu 18.7. Vihdin Nummelassa

Ajelin hyvissä ajoin Nummelaan varmistamaan osanottoni ja sain samalla kilpailunumeroni. Olin paikalla viiden maissa ja kilpailun oli määrä alkaa puoli seitsemältä. Sää oli tässä vaiheessa erittäin pilvinen ja lämpötila niukasti alle 20 asteen. Vähän ennen kuutta alkoi sitten sataa vettä todella rankasti ja istuinkin autossa odottelemassa jos sade edes vähän hellittäisi ja pääsisin verryttelemään. Onneksi kyseessä oli lopulta vaan lyhyempi kuuro ja niinpä lähdin heti kuuden jälkeen 3 kilometrin verryttelylenkille. Jalat tuntuivat tosi hyviltä ja fiilis oli korkealla, toivomuksena oli kuitenkin ettei tuo sade alkaisi uudestaan ainakaan ennen starttia. Sen jälkeen se ei sitten enää samalla tavalla haittaa, mutta olisi ikävä odotella lähtöä vesisateessa. Näytti siltä, että välillä aika voimakkaasti puhaltanut tuulikin alkoi hellittää eli olosuhteet olivat mitä mainioimmat.

Vaihdoin piikkarit jalkaani ja tein muutaman lämmittelyvedon vielä radalla samalla kun vaihdoin kuulumisia kilpakumppanien kanssa, joita olikin ilmoittautunut miesten 5.000 metrille hienosti eli peräti 20 juoksijaa. Ikähaitarikin oli melkoinen, nuorimmat olivat 1994 syntyneitä ja minä sitten vanhimpana eli 1964 syntyneenä. Vastaavasti vauhdit tulisivat olemaan hyvin vaihtelevia, itselleni olin asettanut tavoitteeksi 18 minuutin rajan alituksen.

Järjestäjillä oli joitakin ongelmia starttipistoolin ja ajanottolaitteiden kanssa, jotka johtuivat ilmeisesti aikaisemmin tulleesta rankasta sadekuurosta, joten saimme odotella lähtöä viitisentoista minuuttia ennen kuin kutsu viivalle kävi. Starttipistoolin paukahduksella pääsimme matkaan, mutta ennen kuin saimme juostua ensimmäiset sata metriä kenttäkuuluttaja pyysi meitä palaamaan takaisin. Ajanottolaite ei ollutkaan lähtenyt käyntiin. Näin tuli tehtyä vielä yksi satasen pyrähdys ennen varsinaista starttia. Siinä sitten meni taas hetki ennen kuin meidät kutsuttiin uudestaan lähtöviivalle ja jälleen starttipistoolin paukahduksella säntäsimme matkaan. Tällä kertaa kärki ehti juosta 150 metriä kun meidät pysäytettiin ja palautettiin vielä kerran uuteen lähtöön. Nyt alkoi jo aikamoinen kritiikkikin lennellä järjestäjien suuntaan, mutta kaikki kuitenkin palasivat lähtöpaikalle. Vihdoin kolmannella kerralla pääsimme ihan oikeasti matkaan ja ajat otettiin käsiaikoina siten, että ajanottolaite käynnistettiin manuaalisesti starttihetkellä. Maalikameran kuvasta saatiin sitten loppuajat eli ihan käsipelillä ei kuitenkaan toimittu.

Aika nopeasti ja sopuisasti syntyi jonomuodostelma, jossa sitten lähdettiin matkaa taivaltamaan. Minä liimauduin Jussi-Pekka H:n kantaan ja taakseni jäi tässä vaiheessa vielä pari kaveria (Henri H. ja Kosti T.). Jussi-Pekka veti hyvällä tahdilla ja ensimmäisen kilometrin väliaikani oli 3.29,0 eli kovempaa kuin kertaakaan tämän kesän aikana. Vauhti tuntui kuitenkin yllättävän hyvältä ja Jussi-Pekan peesissä saavutin myös 2 kilometrin paalun, jossa väliaika oli 7.03,9 (2. km 3.34,9). Edelleen tuntui hyvältä ja kun vaikutti vielä siltä, että Jussi-Pekan vauhti hidastui niin siirryin vuorostani vetohommiin noin 2,5 kilometrin kohdalla. Vähän ennen kolmen kilometrin täyttymistä Henri H. meni vauhdikkaan tuntuisesti ohitsemme ja vaikka yritin saada siitä vetoapua, niin vauhti oli sen verran kovaa etten oikein siihen uskaltanut mennä mukaan. Kolmas kilometri oli edellisiä hitaampi (3.40,4) väliajan ollessa 10.44,3. Edelleen kuitenkin oli hyvä vauhti päällä, olihan väliaika kuitenkin 4 sekuntia parempi kuin ainoan 3.000 metrin kilpailuni loppuaika tältä kesältä. Cooperin kohdalla (12 min) matkaa oli taitettu lähes 3.350 metriä eli ihan kohtuullinen Cooperin testin tuloskin olisi ollut.

Neljännen kilometrin aikana pyrin pitämään vauhdin edelleen tasaisena ja yritin välillä tarjota vetopaikkaa Jussi-Pekalle, hän ei kuitenkaan valitettavasti lähtenyt vetämään. Niinpä neljäs kilometri olikin kilpailun hitain (3.41,9), mutta kuitenkin selvästi nopeampi kuin aikaisemmissa tämän kesän juoksuissa (niistä hieman alempana yhteenvetoa). Neljän kilometrin väliajaksi tuli näin ollen 14.26,2. Tässä vaiheessa 18 minuutin rajan alittaminen alkoi näyttää aika tuskaiselta, mutta ei ehkä sittenkään mahdottomalta tehtävältä. 500 metriä ennen maalia Kosti T. kiiti ohitsemme ja viimeisen kierroksen alkaessa myös Jussi-Pekka kiihdytti vauhtia ohittaen minut enkä pystynyt tuohon vauhdin lisäykseen vastaamaan. Yritin kuitenkin kiristää myös omaa tahtiani viimeisellä kierroksella ja jossain määrin se myös onnistuikin, valitettavasti tavoittelemani raja jäi kuitenkin vielä tällä kertaa saavuttamatta. Viimeiseen kilometriin kului aikaa 3.36,8 ja loppuaikani oli 18.03,0.

Paransin tämän kesän tulostani kuitenkin yli 14 sekuntia eli voin olla juoksuuni kohtuullisen tyytyväinen. Uskoisin, että olisin pystynyt jopa hiukan parempaankin aikaan ellen olisi joutunut vetohommiin noin pitkäksi aikaa. Kosti T:n loppuaika oli 17.59,0, Jussi-Pekka H:n 17.56,0 ja Henri H:n 17.45,0. Noiden aikojen joukkoon olisi minunkin pitänyt pystyä, mutta ei siis tällä kertaa. Olisi ollut hienoa jos Henri ja Kosti olisivat olleet Jussi-Pekan ja minun kanssani samassa ryhmässä ja vetovuoroja olisi välillä vaihdettu, se olisi todennäköisesti parantanut kaikkien aikoja.

Olen tämän kesän aikana juossut neljä 5.000 metrin kilpailua, joista kolmesta parhaasta väliaikavertailua alla. Norjassa juoksemani kilpailun jätin tästä pois koska silloin ei tosiaankaan ollut paras päiväni (aika 18.48,86) eikä niitä aikoja voi oikein järkevästi verrata näiden muiden kanssa.

Helsinki 25.5.		Veikkola 2.7.		Vihti 18.7.
km-aika	väliaika	km-aika	väliaika	km-aika	väliaika
3.32,0	3.32,0	3.33,4	3.33,4	3.29,0	3.29,0
3.36,7	7.08,7	3.35,4	7.08,8	3.34,9	7.03,9
3.41,2	10.49,9	3.41,2	10.50,0	3.40,4	10.44,3
3.46,2	14.36,1	3.47,0	14.37,0	3.41,9	14.26,2
3.41,1	18.17,2	3.41,8	18.18,8	3.36,8	18.03,0

Selkeästi suurin kehitys on tapahtunut viimeisten kahden kilometrin ajoissa eli olen pystynyt pitämään pidempään kovempaa vauhtia kuin aikaisemmissa juoksuissa. Lisäksi vauhti on alusta asti ollut vähän kovempaa kuin aikaisemmin. Seuraavien viikkojen aikana aion tehdä tonnin ja ehkä jopa kahden tonnin vetosarjoja, jotta saisin vauhtikestävyyttäni edelleen parannettua ennen loppukesän ja alkusyksyn kisoja.

Seuraava 5.000 metrin kilpailuni on todennäköisesti 12.8. Vantaalla juostava kansallinen kilpailu ja sitä ennen juoksen todennäköisesti 10.8. Orimattilassa veteraanien kansallisissa kilpailuissa 3.000 metriä. Harkinnassa on myös lähteä mukaan 5-ottelukilpailuun, joka pidetään ensi tiistaina (23.7.) Eläintarhan kentällä, Helsingissä. 5-ottelun lajeina ovat pituushyppy, kiekonheitto, 200 metrin juoksu, keihäänheitto ja 1.500 metrin juoksu.

Pm-kisat 2.-3.7. Veikkolassa, Kirkkonummella

Palauduin Norjan reissulta maanantaina 1.7. illalla ja kisaputki jatkui jo heti seuraavana päivänä yleisen sarjan piirinmestaruuskilpailujen merkeissä, jotka pidettiin Kirkkonummella, Veikkolan urheilukentällä. Olin ilmoittautunut tiistain 5.000 metrin juoksuun ja keskiviikon 1.500 metrin juoksuun mukaan. Palautumisaika edellisestä kilpailustani, Norjassa sunnuntaina juostusta PM-kisojen 10.000 metrin kisasta, jäi todella lyhyeksi ja siitä johtuen en kovin paljon näiltä kilpailuilta odottanut.

Tiistaina 2.7. paistoi välillä aurinko ja välillä satoi vähän vettäkin kilpailun starttia odotellessa. Ennen starttia tein kevyen parin kilometrin verryttelylenkin yrittäen saada jalkani hereille. Ajatuksissani oli pystyä juoksemaan vähintäänkin parempi aika kuin Norjan kisoissa. Juoksijoita oli mukana 14 eli ei ihan yksin ainakaan tarvinnut lähteä rataa kiertämään. Juoksun aikana oli todella hyvä keli, puolipilvistä ja lämpöä tuollaiset 19 astetta.

Startin tapahduttua pyrin saamaan heti tasaisen vauhdin päälle ja kun kärkikään ei rynnännyt ihan hurjaa vauhtia liikkeelle, niin omakin vauhti pysyi jotenkin aisoissa. Otin oman paikkani jonossa toiseksi viimeisenä ja ajattelin katsoa miltä vauhti alkaa tuntumaan. Kun ensimmäisen kilometrin väliaikani oli 3.33,4 ja juoksu tuntui kohtuullisen hyvältä, niin siitä oli hyvä jatkaa. Nostin toisen kilometrin alkupuolella sijoitustani yhdellä ja pääsin Ismo Y:n peesiin. Toinen kilometrikin meni aika hyvää vauhtia (3.35,4) ja pysyttelin tiukasti Ismon peesissä vaikka Ismo tarjosikin välillä vetovuoroa minulle. Hihkaisin vain etten pysty ja jatkoin peesaamista. Kolmannella kilometrillä vauhti jo vähän hiipui, mutta kilometri meni kuitenkin vielä kohtuullista vauhtia (3.41,2). Tämän jälkeen alkoivat omat vaikeuteni ja vaikka miten yritin roikkua Ismon perässä, niin hiukan tuota välimatkaa pääsi väkisinkin kertymään. Neljännen kilometri aika, 3.47,0, kertoi selvästä väsymisestä. Viimeisen kilometrin aikana yritin vaan pitää jonkinlaista vauhtia päällä ja viimeisellä kierroksella sain kirinkin aikaiseksi niin, että viimeinen kilometri taittui taas vähän edellistä nopeammin (3.41,8). Loppuajaksi tuli 18.18,82 eli pystyin tällä juoksulla taas nousemaan tämän vuoden tasolleni parantaen Norjassa pettymyksen tuottaneen juoksun aikaani puoli minuuttia enkä jäänyt kesän parhaastanikaan kuin reilun sekunnin verran. Ismo Y:stä jäin lopulta vajaat viisi sekunttia eli juuri tuon neljännen hitaamman kilometrin aiheuttaman eron verran. Fiilikset olivat juoksun jälkeen taas aika hyvät ja ajattelin, että tänä vuonna olisi vielä mahdollista alittaa 18 minuutin raja.

Keskiviikkona 3.7. olikin sitten tiukka 1.500 metriä vuorossa. Jalat tuntuivat ennen juoksua todella tönköiltä vaikka yritin niitä vielä pienellä verryttelyllä saadakin heräämään. Lämpötila oli 22 astetta ja aurinko paistoi eli todella erinomainen keli näin lyhyelle matkalle. Juoksijoita oli kaikkiaan 25 ja niinpä järjestäjä sitten pisti meidät kahteen erään. Eräjako oli kyllä jotenkin täysin käsittämätön, mutta minkäs teet. Juokset siinä erässä mihin sinut pistetään. Olin siis mukana ensimmäisessä 10 juoksijan erässä ja yritin taas löytää itselleni sopivan matkavauhdin. Meitä oli käytännössä kaksi yli 5 minuutin juoksijaa, Jari P. ja minä, niinpä päätin yrittää pysytellä Jarin vauhdissa mukana.

Vauhti tuntui alusta alkaen turhan kovalta, mutta en halunnut kuitenkaan heti jättäytyä liikaa jälkeen, joten ensimmäisen 500 metrin väliaikani oli 1.37,9 (tuolla vauhdilla mentäisiin reippaasti alle 5 minuutin). Tämän jälkeen vauhti vähän tasaantui, mutta siitä huolimatta jaloissa tuntui painavan jo aivan liikaa. Kilometrin väliaikani oli 3.22,8 (toinen 500 m 1.44,9), pysyin tässä vaiheessa edelleen Jari P:n peesissä vaikkei se enää helppoa ollutkaan. Ja vieläkin olisi mahdollista hyvällä lopulla alittaa 5 minuuttia. Nyt ei ollut kuitenkaan sellainen päivä, että jalat olisivat minua alle 5 minuutin vieneet. Loppu oli itselläni todella vaikeaa ja viimeisen kierroksen alkaessa edellä menevän Jarin selkä pakeni väkisinkin ja vaikka miten yritin lopussa vielä kiristää, niin vauhtini ei lisääntynyt. Loppusuoralla tuntui ennemminkin siltä, että matka ei etene millään. Pääsin kuitenkin maaliin asti loppuajalla 5.05,35 (viimeinen 500 metriä vei 1.42,5 eli olin sittenkin pystynyt vähän kiristämään) ja jäin Jari P:lle reilut 2 sekunttia ja sen lisäksi tein lopulta kesän parhaan tulokseni tällä matkalla parantaen aikaisemmin Vihdissä juoksemaani aikaa 0,5 sekunnilla. Sijoitukseni tässä erässä oli viimeinen eli 10. Toisessa erässä 14 juoksijaa alitti aikani, joten lopputuloksissa sijoitukseni oli 24. Eiköhän 5 minuutin raja tänä vuonna vielä alitu kunhan pääsen tätäkin matkaa tuorein jaloin juoksemaan.

Nyt on tiukka kilpailuputki (4 kilpailua 6 päivässä) hoidettu kohtuullisen kunniallisesti loppuun asti ja kun seuraaviin kilpailuihini on aikaa pari viikkoa, niin sinä aikana ajattelin ehtiä välillä harjoittelemaan kunnolla ja katsoa sitten miten 5.000 metriä Vihdissä kulkee 18.7.

PM-kisat, Moss, Norja

PM-kisat oli taas hieno tapahtuma. Tällä kertaa kilpailut järjestettiin Norjassa Moss -nimisellä paikkakunnalla. Moss on n. 30.000 asukkaan kaupunki, jossa kilpailut eivät paikallisia tainneet merkittävästi "häiritä". Lauantaina minua vastaan pyöräili yksi nainen, joka pysähtyi kohdalleni ja kysyi, että mitä täällä mahtaa tapahtua kun hän on nähnyt kaltaisiani urheilupukuisia ihmisiä aika paljon. Kerroin, että täällä on menossa veteraanien yleisurheilun PM-kilpailut ja ne jatkuvat vielä sunnuntaihin asti. Hän kiitti ja toivotti tervetulleeksi Mossiin.

Omalta osaltani kilpailut alkoivat perjantaina 28.6., jolloin vuorossa olivat 5.000 metrin juoksut. Ilma oli aika kalsea, noin 14 asteinen ja sen lisäksi tuuli oli todella navakkaa. Etusuoralla vastainen tuuli puhalsi aika ikävästi. Kun katselin samaan aikaan suoritetun pituushypyn tuulilukemia, niin tuulta oli 4-6 m/s. Tarkoitukseni oli juosta kesän paras vitonen, mutta se jäi haaveeksi. Ensimmäinen kilometri meni vielä ihan ok-vauhtia, mutta sen jälkeen en uskaltanut pysytellä edellä menevien vauhdissa vaan jäin juoksemaan omaan tahtiini. Se kostautui aika rankasti ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt olla rohkeampi ja roikkua sitkeämmin toisten selässä kiinni. Kun edellä ei ollut selkää, jonka taakse olisi voinut suojautua tuulta vastaan, niin se vaikutti juoksuuni tosi paljon. Vauhti hiipui väkisin enkä pysynyt lähelläkään tavoitevauhtiani. Loppuaikani oli 18.48,86 ja sijoitukseni 3. Jäin tavoitteestani reippaasti (n. 49 sekuntia) ja fiilikseni oli juoksun jälkeen aika matalalla. Jäin vaan ihmettelemään, että mitä olin tehnyt väärin kun ennen juoksua oli sellainen tunne, että kaikki on hyvin.

Lauantai meni kisoja katsellessa ja toisten suorituksista nautiskellessa. Vettä satoi pitkin päivää ja tuultakin riitti. Toivoin, että sunnuntaiksi sade hellittäisi ja tuuli tyyntyisi niin olisi huomattavasti mukavampi lähteä uuteen kisaan mukaan.

Sunnuntaina 30.6. oli itselläni edessä kesän pääkilpailuksi ajattelemani 10.000 metrin juoksu. Kilpailun aikaan oli puolipilvinen sää ja lämpötila 17 asteen paikkeilla. Tuultakaan ei oikeastaan ollut nimeksikään eli aika ihanteellinen sää pitkän matkan juoksua ajatellen. Omat fiilikset olivat aika ristiriitaiset perjantain "katastrofin" jälkeen. Päätin kuitenkin lähteä tekemään omaa juoksuani muista välittämättä. Startin tapahtuessa oloni oli hyvä ja pääsin heti omaan juoksurytmiini kiinni. Kärki meni menojaan, mutta en antanut sen häiritä. Juoksin aika tasaisesti noin 1,5 minuutin kierroksia ja puoliväliin saavuin jopa perjantain vitosen aikaani nopeammin. Puoliväliin saapuessani hyvä olo valtasi minut ja annoin luvan pienelle vauhdin löysäämiselle. Toisen puoliskon juoksin rennosti ja viimeisellä kierroksella sain jopa kohtalaisen kirinkin aikaiseksi. Loppuaikani oli 38.09,36 ja sijoitukseni toinen. Olin juoksuuni erittäin tyytyväinen vaikken pystynytkään aikaisemmin keväällä asettamaani 37 minuutin aikaan. Loppukeväästä/alkukesästä kohdalleni osui valitettavasti erilaisia vaivoja, jotka häiritsivät harjoitteluani ja olin jo ennen Norjaan lähtöäni asettanut itselleni uudet tavoitteet. Kympin kohdalla pääsin aika lähelle tuota uutta 38 minuutin aikatavoitettani ja jos katson viime vuoteen, niin olihan tämä kuitenkin 2 minuuttia parempi tulos kuin mihin vuotta aikaisemmin pystyin.

Sain kympin juoksustani taas uskoa tulevaan ja kun toivottavasti pysyn terveenä seuraavan vuoden, niin voin odottaa ensi kesältä huomattavasti parempia aikoja vaikka ikää taas tuleekin vuosi lisää. Yritän toki tänä vuonnakin vielä parantaa aikojani ja seuraava koitos onkin jo ensi tiistaina pm-kisojen 5.000 metrillä, jolla toivottavasti saan parannettua tämän vuoden tilastoaikaani huomattavasti. Keskiviikkona juoksen pm-kisoissa 1.500 metriä ja silloin pitäisi pystyä 5 minuutin alitukseen. Pm-kisojen jälkeen tuleekin pidempi kilpailutauko, jolloin ehtii keskittymään harjoitteluun tavoitteena loppukesän kilpailutapahtumat, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Sen verran voisin vielä harjoittelustani tässä vaiheessa todeta, että erinäisten vaivojen takia en ole pysynyt ihan määrätavoitteessani eli juoksukilometrit kesäkuun lopussa ovat n. 1.300. Tavoitteena olleesta 1.500 kilometristä tuli jäätyä jonkin verran. Tästä huolimatta en ole vielä muuttanut koko vuoden tavoitettani eli kyllä tänä vuonna voisi tulla tuo 3.000 kilometriä täyteen. Käytännössä tuo tarkoittaa vaan sitä, että syksyllä täytyy panostaa kunnolla määräharjoitteluun. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei pelkkä määrä ratkaise mitään vaan se harjoittelun laatu!

 

Kuvassa 10.000 metrin hopeamitalistin palkitseminen

Ratakausi avattu

Kauan odotettu ratakausi tuli vihdoin avattua lauantaina 25.5. TUL:n avoimissa mestaruuskilpailuissa, jotka kisailtiin Eläintarhan kentällä, Helsingissä. Tosin päivä olisi voinut alkaa vähän paremmin eli heräsin perjantain-lauantain välisenä yönä todella kovaan korvakipuun ja otin pari buranaa lääkkeeksi. Se onneksi auttoi ja sain uudelleen nukuttua.

Minulla oli avauskisassa kilpailumatkana 5.000 metrin juoksu, jolle oli ilmoittautunut 10 juoksijaa. Jo osallistujalistaa lukiessani totesin vauhdin olevan kovaa ja päätinkin lähteä juoksemaan omaa vauhtiani etten kuukahtaisi kesken matkan.

 

Lähdin reipasta, noin 3.35 kilometrivauhtia liikeelle ja kahteen kilometriin tulin noin 7.10 ajassa. Vielä kolmen kilometrin kohdalla olin aika lähellä edellä menevän selkää, mutta sitten kaveri valitettavasti keskeytti ja jäin juoksemaan käytännössä yksin (toiset olivat jo kaukana edellä). Tämän jälkeen alkoi vauhti väkisinkin hiljalleen hiipua, mutta pystyin kuitenkin ottamaan hyvän 200 metrin loppukirin ja loppuaikani oli 18.17,11. Keskivauhdiksi tuosta tulee niukasti alle 3.40 eli ihan kohtuullinen kauden avausjuoksu. Samaa vauhtia kun jaksaisi tuplamatkan, niin voisi olla tyytyväinen. Sijoitukseni oli odotettu eli 9. sija. Viime vuonna pystyin parhaimmillani vastaavalla matkalla aikaan 18.56, joten suunta tuntuu olevan taas oikea ja vauhti kiihtyy hiljalleen.

 

Sunnuntaina 26.5. suuntasin sitten Nummelan kentälle Vihtiin, jossa oli vuorossa veteraanien kansalliset kisat ja matkana 1.500 metriä. Omassa sarjassani, M45, oli mukana 5 osallistujaa. Samassa lähdössä juoksijoita oli mukana eri sarjoissa yhteensä 11, joten erilaista vauhtia oli tiedossa.  Alkuverryttelyn aikana jalat tuntuivat jotenkin oudon voimattomilta eikä olo oikein parantunut avausvetojenkaan avulla.

 

Startin tapahduttua pääsin hyvään 4-5 juoksijan ryhmään mukaan ja päätin roikkua peesissä mahdollisuuksieni mukaan. Juoksu sujui kohtuullisen hyvin reiluun kilometriin asti, mutta viimeinen kierros oli sitten jo todella vaikea. Kiristä ei tullut mitään ja menetin yhden sijan viimeisen kierroksen aikana. Hyviä kirittäjiä olisi ollut lähituntumassa, mutta tällä kertaa ei voinut muiden vauhdille mitään. Sijoituin omassa sarjassani neljänneksi ja koko joukossa 7. Loppuaikaani, 5.05,89, en ihan tyytyväinen ollut vaikka tuollakin matkalla pystyin viime vuoden parasta aikaani (5.08) parantamaan.

 

Sunnuntai-iltana tein päätöksen mennä seuraavana aamuna lääkärille näyttämään korvaani. Alun perin tarkoitus oli juosta vielä maanantaina 10.000 metrin kisa Vantaalla, mutta lääkärikäynnin jälkeen se jäi tekemättä. Diagnoosina oli akuutti märkivä sisäkorvan tulehdus ja neljän päivän juoksukielto sekä 10 päivän antibioottikuuri. En tiedä minkä verran tuolla tulehduksella oli vaikutusta viikonlopun kisoihin, mutta tuskin siitä ainakaan apua oli. Aika pahalta tuntui kun joutuu tässä vaiheessa kautta pitämään harjoittelutaukoa ja varsinkin tuollaisen vaivan takia, joka ei mitenkään johdu edes juoksemisesta.

 

Otin viikon hyvinkin rauhallisesti ja seuraavat juoksuaskeleet tuli otettua vasta 2.6. sunnuntaina, jolloin osallistuin Vantaan Hiekkaharjussa pidettäviin veteraanien Aktia-kilpailuihin. Matkana tällä kertaa 3.000 metriä ja osallistujia omassa sarjassani neljä ja samassa lähdössä 21! Hienoa, että oli noin paljon juoksijoita mukana. Sunnuntaina helli todellinen helle varjolämpötilan ollessa 28 astetta ja vauhtia rauhoittamassa kohtuullinen tuuli, joka puhalsi vastaan loppusuoralla. Eipä tuo juoksu taaskaan hyvältä tuntunut kun varovasti verryttelin, lämmitellä ei tosiaankaan tällä kertaa tarvinnut. Ajattelin, että jos 11 minuutin raja alittuu niin voin olla tyytyväinen.

 

Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle ja kilometriin tulin 3.29 ajassa. Toisen peesissä oli hyvä juosta. Toinen kilometri olikin sitten jo jonkun verran hitaampi (3.38) kahden kilometrin väliajan ollessa 7.07 ja edellä menevä selkä karkaa väkisinkin. Viimeiseen kilometriin tuli tuhlattu aikaa sitten enemmänkin, loppuaika oli 10.48,26 eli viimeinen kilometri vei jo 3.41! No 11 minuuttia tuli alitettua ja samalla viime vuoden paras aikakin (10.55) alittui muutamalla sekunnilla. Loppukiristä ei voi edes puhua, sen verran puhti oli poissa. Sijoitukseni oli omassa sarjassani 3. ja koko porukassa 9. Kun sitten juoksun jälkeen mietin juoksun aikana vallinneita olosuhteita, viikon juoksemattomuutta ja antibioottikuuria niin voin olla tulokseen tyytyväinen.

 

Tämä oli viimeinen ratajuoksuni ennen Norjassa pidettäviä PM-kilpailuja, muuten en olisi edes startannut. Nyt täytyy suunnitella viimeisen vajaan neljän viikon harjoitukset uusiksi ja katsoa mihin Norjassa pystyn. Kaikkea ei ole vielä menetetty.