16 viikon harjoitusjakso alkoi (11.3. - 30.6.)

Vaikka kestävyysjuoksun harjoittelu onkin pitkäjänteistä, niin harjoittelu on silti hyvä pilkkoa pienempiin osiin ja lyhyempiin jaksoihin. Ja kun lyhyemmän harjoittelujakson päätteeksi asettaa vielä itselleen sopivan tavoitteen, niin sitä kohti jaksaa paremmin ponnistella. Jakson aikana juoksukilometrejä olen suunnitellut kertyvän noin 1.000 kilometriä eli ei mitenkään hirvittävän paljon, mutta tuon jälkeen kesäkuun lopussa tämän vuoden juoksukilometrien määrä olisi n. 1.600 kilometriä ja tavoitteena oleva koko vuoden juoksumäärä, 3.000 kilometriä, olisi tänä vuonna hyvinkin mahdollista saavuttaa.

Suunnittelin nyt itselleni 16 viikon harjoitusjakson, joka alkoi eilen 11.3. ja joka huipentuu sunnuntaina 30.6. veteraanien PM-kilpailuiden 10.000 metrillä, Norjan Mossissa. Moss sijaitsee n. 100 kilometriä Oslosta etelän suuntaan. Tarkoitukseni on juosta PM-kisoissa ensin perjantaina 5.000 metriä ja sen jälkeen vielä sunnuntaina kymppitonnin kilpailu, jossa tavoitteena on alittaa 37 minuutin raja.

Harjoitusjaksoon sisältyy monipuolisesti sekä pitkiä lenkkejä, lyhyempiä palauttavia lenkkejä ja vetoharjoittelua. Mäkiharjoitteluakin on jonkin verran mahdutettu mukaan. Tuon 16 viikon aikana tulen osallistumaan myös erilaisiin kilpailuihin, ensimmäiseksi 10 km:n pm-maantiejuoksuun Vantaalla 16.3. Vantaan Hakunilassa juostaan myös sekä piirinmestaruuskilpailut maastojuoksussa (4.5.) että veteraanien SM-kilpailut niin ikään maastojuoksussa (11.5.). Näihin molempiin minulla on tarkoitus osallistua.

Todennäköisesti juoksen myös yhden puolimaratonin kevään aikana, ykkösvaihtoehtona tässä vaiheessa on Taaborin hölkkä Tuusulassa.  Mahdollisesti käyn myös jossain muussa hölkässä kokeilemassa juoksuvauhtiani. Eniten odotan sitä, että ratakausi käynnistyy ja pääsee juoksemaan erimittaisia ratakilpailuja. Näitähän on tarjolla hyvinkin monipuolisesti koko loppukevään/alkukesän aikana. Ajatuksissani on tässä vaiheessa osallistua ainakin yhteen kilpailuun kaikilla seuraavilla matkoilla: 1.500 m, 3.000 m, 5.000 m ja 10.000 m. Näin saisin kokemusta ratajuoksusta ja eri vauhdeista ennen Norjan matkaa. Kesäkuun alkuun mahtuu myös viikon kalastusreissu tuonne pohjoiseen Suomeen (Kairijoelle), jossa tulee todennäköisesti juostua normaalia vähemmän.

Veteraanien SM-hallikisat 2.-3.3.2013

Tämän Teneriffan juoksuleirin jälkeisen viikon otin juoksurintamalla tosi rauhallisesti, tein tiistaina puolen tunnin lenkin ja torstaina kävin Esport –areenalla kokeilemassa muutaman 200 metrin vedon avulla miltä vauhdikkaampi juoksu tuntuu ja kuinka tukossa olen. No eivät nuo vedot huonostikaan menneet, mutta vähän tukkoista kuitenkin. Viikonloppuna 2.-3.3. oli edessä Veteraanien SM-hallikisat Helsingin Liikuntamyllyssä ja olin ilmoittautunut 1.500 metrille ja 3.000 metrille, jälkimmäisen matkan ollessa minulle ehdottomasti parempi.

Lauantaina olin aika jännittynyt ennen 1.500 metrin kilpailua, tavoitteeksi olin asettanut viime kesänä juoksemani ajan (5.08) alittamisen. Juoksu lähti liikkeelle sikäli hyvin, että kärkikään ei lähtenyt minulle älytöntä vauhtia vaan aika tasaista n. 5 minuutin vauhtia liikkeelle. Siinä vauhdissa minäkin pysyin aika helposti. Meitä juoksi 7 kaveria peräkkäin tasaisena jonona kunnes kilometrin jälkeen kärki lähti vähän kiihdyttämään vauhtia ja siihen minä en pystynyt vastaamaan. Päätin juosta loppuun asti oman juoksuni ja pyrkiä pitämään vauhdin tasaisena ja lopuksi sitten kiristämään jos vaan yhtään olisi varaa siihen. Yritin jonkinlaista 200 metrin loppukiriäkin, mutta tuntui, ettei vauhti silti kiihtynyt yhtään. Olin maalissa lopulta viimeinen eli 7. ja loppuaikani oli 5.02,79 eli olin alittanut tavoitteeni reilusti ja olinkin juoksuuni tyytyväinen. Kun katselin sitten jälkeenpäin syketietojani, niin huomasin maksimisykkeeni olleen vain 177 (normaalisti se on välillä 185 – 188). Ehkä kroppa oli sittenkin vähän jumissa Teneriffan jäljiltä.

Sunnuntain 3.000 metrille olin alun perin ajatellut tavoitteeksi 11 minuutin alittamisen, mutta hyvin menneen 1.500 metrin jälkeen asetin uuden tavoitteen, joka oli viime kesän 10.54 –ajan parantamisen. Sunnuntaina en enää jännittänyt juoksua vaan pystyin odottamaan lähtöä rennoin mielin, sen verran hyvältä juoksu lauantaina oli tuntunut. 

Meitä lähti matkaan tällä kertaa 6 juoksijaa ja heti lähdön tapahduttua kaksi kaveria lähti omille teilleen ja yksi jäi selkeästi jälkeen, jolloin meitä oli 3 yhdessä ryhmässä juoksemassa. Tässä ryhmässä alkuvauhti oli alle 10.30 –loppuaikaan menevässä vauhdissa, mutta päätin kuitenkin yrittää pysyä siinä mukana niin pitkään kuin pystyn. Puolimatkan paikkeilla toisena ollut juoksija keskeytti ja olinkin yllättäen mukana ryhmässä, jossa taisteltiin sijoista 2-4. 

Kahden kilometrin väliaika oli n. 6.57 ja kolmen ryhmämme oli edelleenkin edennyt tasaista vauhtia ja tämä vauhti alkoi olla itselleni vähän liikaa. Aloin jäämään tasaisesti edelläni juoksevasta kaksikosta ja lopulta päädyin neljänneksi. Loppuaikani oli 10.38,81 eli huomattavasti parempi mitä olin odottanut. Jäin lopulta hopeasta 12 ja pronssista 11 sekuntia. Maksimisykkeeni oli tällä kertaa 180 eli se nousi jo vähän paremmin kuin launtaina, mutta ei ollut vieläkään ihan normaalilla tasollaan.

Tästä on nyt hyvä jatkaa harjoittelua kohti kesän kisoja tavoitteena taas parantaa nyt juostuja aikoja. Lopullisena tavoitteena minulla on ensi vuonna (2014) juostavat Veteraanien SM-kisat, jolloin olen siirtynyt uuteen sarjaan (M50), ja henkilökohtaisen mitalin voittaminen niissä kisoissa.

Teneriffan juoksuleiri 10.-24.2.2013

Suuntasin 10.2. aamulla kuuden aikoihin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sieltä lentäen kahdeksi viikoksi Playa de las Américasiin, Teneriffalle. Olin suunnitellut itselleni kahden viikon juoksuleirin, jonka aikana tarkoitukseni oli juosta 250 kilometriä, kasvattaa peruskuntoa ja nauttia kerrankin sopivan lämpimistä olosuhteista. Menomatka sujui hyvin ja olin hotellihuoneessani paikallista aikaa kutakuinkin kello 15.30. Siinä sitten tein pikaisesti vaatteiden vaihdon ja pinkaisin saman tien ensimmäiselle lenkille rantakadulle. Juoksu tuntui hyvältä vaikka takana olikin reilut 6 tuntia ensin lentokoneessa istumista ja sen jälkeen vielä puolen tunnin bussimatka. Tein alkuun noin 10 kilometrin lenkin ja nautin lämpimästä meri-ilmastosta täysin rinnoin.

Tämän jälkeen päivärytmini muotoutuikin helposti seuraavanlaiseksi: herätys klo 8 ja aamulenkille viimeistään klo 9. Lenkin ja suihkun jälkeen söin kunnon aamupalan huoneessani ja syömisen jälkeen siirryin joko altaan reunamille makoilemaan, nauttimaan auringosta ja lukemaan tai vaihtoehtoisesti joka toinen päivä kävin lähikahvilassa juomassa kahvia ja lukemassa kotimaan uutisia netistä ja vasta sen jälkeen menin altaan reunamille. Välillä pulahdin altaaseen uimaan ja rentouttamaan jalkoja. Päivätorkkujen jälkeen lähdin tekemään toisen lenkin yleensä iltapäivällä kolmen maissa. Sitten illalla ensin vähän kiertelemään kaupungille ja jossain vaiheessa syömään hyvin, aika usein tulikin syötyä pihvi ja nautittua sen kanssa olutta tai punaviiniä.

Ensimmäisellä viikolla pidin tiistain vapaata kun oikean jalan nilkan/sääriluun kohdilla tuntui vähän kipua ja pelästyinkin jo, että eivät kai jalat nyt vielä lopettaneet yhteistyötä kanssani. Keskiviikkona pystyin kuitenkin taas tekemään normaalit kaksi lenkkiä vaikka pientä kipuilua vielä tuntuikin. Onneksi ei mitään sen vakavampaa ilmaantunut ja voin jatkaa suunnittelemaani harjoittelua edelleen. Normaalisti lenkkieni pituudet vaihtelivat 8 – 15 kilometrin välillä, poikkeuksena sunnuntai 17.2., jolloin juoksin aamulla 21 kilometrin lenkin ja pidinkin sitten loppupäivän vapaata. Tähän mennessä oli kertynyt 140 juoksukilometriä ja olin siis hyvinkin tavoitteeni mukaisessa vauhdissa.

Toisen viikon aloitin taas vanhaan malliin eli maanantaina ja tiistaina kaksi lenkkiä ja sen jälkeen keskiviikko oli juoksusta vapaa päivä. Silloin tein kuitenkin 3 tunnin kävelylenkin, kohteena Montana de Guaza. Ensin kävelin rantakatua pitkin Los Cristianosiin ja sieltä lähti osin aika kivinen serpentiinipolku kohti huippua. Montana de Guaza -vuoren huipulle (430 m) päästyäni nautin jonkin aikaa maisemista (näkymät olivat kyllä kaiken vaivan arvoiset). Paluumatkan tein laskeutumalla vuoren toiselle puolelle ja sieltä sitten paikallisbussilla takaisin las Américasiin. Kävin tuon kävelylenkin jälkeen hierojalla, joka käsittelikin jalkani taas rentoon ja hyvään kuntoon. Torstaista lauantaihin jatkoin samaa kahden lenkin tahtia ja lauantain iltapäivälenkin jälkeen mittarissa oli 250,6 kilometriä eli juuri tavoitteeni mukainen matka. Päätin jättää sitten sunnuntaiaamun lenkin tekemättä ja antaa kropalle aikaa levätä ennen paluulentoa, jonne bussimatka hotellilta alkoi puoli kahdeltatoista. Paluulentokin sujui taas ihan mukavasti ja olin lopulta kotona 24.-25.2. välisenä yönä aika tarkkaan puoliltaöin. Onneksi ihana vaimoni kävi minut kentältä noutamassa eikä tarvinnut jonottaa taksia J.

Maanantaiaamuna kello soi seitsemältä ja herääminen tuntui tosi vaikealta. Aikaeroa ei ollut kuin kaksi tuntia, mutta silti se tässä kohtaa vaikutti. Olin herännyt kahden viikon ajan kahdeksalta (Suomen aikaa kymmeneltä) ja nyt pitikin herätä jo kolme tuntia aikaisemmin, niin se ei ainakaan yhtään piristänyt oloa. Sen lisäksi edellisen yön unet olivat kuitenkin jääneet aika vähiin myöhäisen kotiintulon takia. Jaksoin kuitenkin nousta, palata arkeen ja lähteä taas töihin.