Veteraanien SM-kisojen puolimaraton Turengissa 8.9.

Torstai-illan ratakympin jälkeen olin aika nuutunut kun vihdoin pääsin kotiin nukkumaan. Perjantaina ja lauantaina tein tosi kevyen 8 kilometrin lenkin kumpanakin päivänä ja juoksu tuntui ihan kohtuulliselta, mutta ei mitenkään turhan rennolta. Jännitin sitä, että miten jalat toipuisivat sunnuntaiselle SM-kisojen puolimaratonille.

Sunnuntaina kello herätti seitsemältä (!), aamuherätykset kun ovat muutenkin minulle täyttä tuskaa, niin vielä täytyy viikonloppunakin tuohon sortua. Aamupalan jälkeen lähdin sitten hyvissä ajoin ennen kahdeksaa ajelemaan kohti Turenkia. Aamu olikin todella sumuinen ja lämpötilakin oli vain pikkuisen päälle 10 asteen. Kisapaikka löytyikin helposti ja ei muuta kun auto parkkiin ja vahvistamaan osallistuminen. Sinne mennessä törmäsin jo yhteen sarjamme ennakkosuosikkiin, Jari Hakolaan, joka oli myös tullut hyvissä ajoin paikalle. Vaihdoimme kuulumiset ja sen jälkeen kävin noutamassa numeroni ja vahvistamassa osallistumiseni. Kello näytti tässä kohtaa varttia yli yhdeksää. Lähtöön olisi aikaa kaksi tuntia ja kun väsymys tuntui painavan kintereissä, niin istahdin autooni, pistin kellon soimaan tunnin päästä ja torkahtelin rauhassa. Havahduin kymmenen aikoihin ja nousin autosta ylös, samalla huomasin, että Hakolan Jari oli istunut viereisessä autossa. Naurahtelin, että olisi aika noloa nukkua autoon ja herätä jossain vaiheessa ja huomata, että startti on jo tapahtunut.

Lähdin siitä sitten hiljalleen kävelemään saadakseni jalat liikkeelle, olo oli jo huomattavasti virkeämpi kuin tuntia aiemmin eli kyllä siitä torkkumisesta jotain apua oli. Törmäsin parkkipaikan vieressä Loikkasen Antin, joka kyseli kuulumisia ja kertoi itsekin olevansa juoksemassa kympin kisassa kun olivat saaneet joukkueen kasaan. Antoihan Antti vielä jonkinlaisia kehuja torstaisesta kympin juoksustanikin, sehän lämmitti mieltä J.

Kävin tekemässä pienen verryttelylenkin ja sen jälkeen hain kassin autosta ja raahasin sen pukukoppiin. Kassissa oli vaihtovaatteet ja pesukamat odottamassa juoksun jälkeistä aikaa. Ja löytyihän sieltä urheilujuomaa ja palautumisjuomaakin. Urheilujuomaa olin nautiskellut aamun aikana jonkin verran, mutta en mitenkään ylettömän paljon kun kerran oli sopivan tuntuinen lämpötila – ei liian kuumaa.

Starttiin oli aikaa kymmenisen minuuttia kun lähdin kohti starttipaikkaa, jätin lippiksenkin pois kun oli kerran sumuista eikä aurinko päässyt liikaa paistamaan. Muutama minuutti ennen starttia sumu alkoi pikaisesti hälvenemään ja aurinko alkoi porottamaan kunnolla. Minulla ei oikein ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ilman lippistä liikkeelle, en olisi sitä enää kunnolla ehtinyt hakemaan. Lähdöstä pääsin hyvin liikkeelle ja ajattelin, että kokeilen juosta sellaisia 4 minuutin kilometrejä ainakin alkuun. Minimitavoitteena oli alittaa 1.30, mutta jos kaikki sujuisi hyvin, niin aika voisi olla selvästi parempikin.

Alkuun juoksu sujuikin ihan mallikkaasti ja ensimmäiset 5 kilometriä juoksin aikaan 20.03. Tässä vaiheessa kyllä jo huomasin, että ei tänään juosta 4 minuutin vauhtia loppuun asti. Sen verran alkoi jo nyt lämpö vaikuttamaan eivätkä jalatkaan ihan parhaassa terässä olleet. Siinä oli kuitenkin muutama muukin juoksija samassa tahdissa, joten annoin mennä sen mukaan miltä tuntuu. Kymppiin tulin aikaan 40.46 eli toinen vitonen oli jo jonkin verran hitaampi (20.43) kuin ensimmäinen, mutta toisaalta juoksin tässä vaiheessa omassa rauhassani. Vitosen kohdalla kanssani juosseet olivat jonkin verran jääneet ja edessä menijäänkin oli matkaa reilut 100 metriä.

Kolmannella vitosella alkoi vauhti edelleen hiljalleen hidastumaan ja aloin jo pelkäämään kunnollista sammahtamista. Kolmanteen vitoseen meni aikaa jo 21.27 väliajan ollessa 1.02.13. Tästä eteenpäin taival olikin aika tuskaisen tuntuista. Aurinko paahtoi todella kuumasti ja viimeinen juottopistekin oli jo suunnilleen 16 kilometrin kohdalla. Minä kun en muutenkaan ole koskaan pystynyt kunnon tuloksiin pidemmillä matkoilla helteessä, niin nyt kun lippis puuttui päästä ja juomaakaan ei ollut tarjolla oli olo aika ikävä. Vajaat kaksi kilometriä ennen maalia oli yksi kaveri katsomassa ja vesimuki valmiina. Se vesi ja kannustus tuli todella tarpeeseen – kiitos Taisto. Sain vähän vielä virtaa loppumatkalle.

Neljäs vitonen vei aikaa 22.21 eli kahdenkympin väliaika oli 1.24.34. Viimeiset 1,1 kilometriä sitten jollain tavalla raahustin eteenpäin ja pääsin lopulta maaliin ajassa 1.29.35. Jouduin päästämään loppuvaiheessa 2 juoksijaa ohi, mutta en kuitenkaan sen enempää. Taisi se matkanteko sitten muillakin hidastua eikä vain yksin minulla. Valitettavaa oli, että toinen noista minut ohittaneista oli omasta sarjastani ja oma sijoitukseni oli lopulta 8. kymmenen juoksijan joukossa. Voittajan aika oli 1.17.23 eli tappiota kertyi reilut 12 minuuttia, aikaisemmin mainitsemani Hakolan Jari oli sarjassamme toisena. Kovaa ne kärjessä menivät tälläkin kertaa.

Keskisykkeeni oli 170 ja maksimisyke 179 eli noiden lukujen valossa kropasta ei kaikkea saanut irti. Näin pari päivää kisan jälkeen tarkasteltuna ei tuo kuvittelemani sammuminen ihan niin totaalista ollutkaan, vauhti vaan hiipui aika tasaisesti loppua kohti. Pidän suurimpana syynä tuota aurinkoa ja hellettä. Lämpötila oli varmasti lähellä 25 astetta. Auton mittari näytti kotimatkan aikana 23 - 26 astetta. Osasyynä oli varmasti myös edellisenä torstaina juoksemani ratakymppi.

Miten sitten elimistöni reagoi juoksuun? Maaliin tultuani join urheilujuomaa useita mukillisia ja tarjolla ollutta proteiinijuomaakin pari tetrallista. Sen lisäksi jatkoin kotimatkalla palautusjuoman juomista. En tiedä oliko kroppa ehtinyt kuivumaan pahastikin, mutta ainakin tuo kaikki juominen kisan jälkeen sai vatsani todella sekaisin ja jouduin pysähtymään matkalla huoltoasemalle tekemään tarvittavan tyhjennyksen. Pääsin lopulta kuitenkin todella voipuneena kotiin missä odotti kylmä olut jääkaapissa. Se jäi lopulta kuitenkin juomatta, en uskaltanut pistää vatsaani mitään pariin kolmeen tuntiin. Kävin kotona puntarillakin ja kaiken juomisen jälkeen painoni oli vieläkin 2,5 kiloa alle normaalin eli aika paljon tuli hikoiltua matkan varrella. Olin kuitenkin juonut kaikissa juottopisteissä, mutta en ilmeisesti saanut läheskään riittävästi nestettä matkan varrella.

Mitä tästä sitten opin? Ainakin sen, että pidän lippiksen päässä jos on pienikin mahdollisuus auringonpaisteeseen ja että minun on turha yrittää kovia aikoja helteessä näin pitkillä matkoilla.

Nyt pidän pari päivää täysin vapaata juoksemisesta ja aloitan keskiviikkona taas uuden harjoittelujakson nyt tavoitteena Pääkaupunkijuoksu. Siellä olisi tarkoitus parannella tuota Turengissa juoksemaani puolimaratonin aikaa.