Suuntasin 10.2. aamulla kuuden aikoihin kohti
Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sieltä lentäen kahdeksi viikoksi Playa de las
Américasiin, Teneriffalle. Olin suunnitellut itselleni kahden viikon
juoksuleirin, jonka aikana tarkoitukseni oli juosta 250 kilometriä, kasvattaa
peruskuntoa ja nauttia kerrankin sopivan lämpimistä olosuhteista. Menomatka
sujui hyvin ja olin hotellihuoneessani paikallista aikaa kutakuinkin kello 15.30.
Siinä sitten tein pikaisesti vaatteiden vaihdon ja pinkaisin saman tien
ensimmäiselle lenkille rantakadulle. Juoksu tuntui hyvältä vaikka takana olikin
reilut 6 tuntia ensin lentokoneessa istumista ja sen jälkeen vielä puolen
tunnin bussimatka. Tein alkuun noin 10 kilometrin lenkin ja nautin lämpimästä meri-ilmastosta
täysin rinnoin.
Tämän jälkeen päivärytmini muotoutuikin helposti
seuraavanlaiseksi: herätys klo 8 ja aamulenkille viimeistään klo 9. Lenkin ja suihkun
jälkeen söin kunnon aamupalan huoneessani ja syömisen jälkeen siirryin joko altaan
reunamille makoilemaan, nauttimaan auringosta ja lukemaan tai vaihtoehtoisesti
joka toinen päivä kävin lähikahvilassa juomassa kahvia ja lukemassa kotimaan
uutisia netistä ja vasta sen jälkeen menin altaan reunamille. Välillä pulahdin altaaseen
uimaan ja rentouttamaan jalkoja. Päivätorkkujen jälkeen lähdin tekemään toisen
lenkin yleensä iltapäivällä kolmen maissa. Sitten illalla ensin vähän
kiertelemään kaupungille ja jossain vaiheessa syömään hyvin, aika usein tulikin
syötyä pihvi ja nautittua sen kanssa olutta tai punaviiniä.
Ensimmäisellä viikolla pidin tiistain vapaata kun oikean
jalan nilkan/sääriluun kohdilla tuntui vähän kipua ja pelästyinkin jo, että eivät
kai jalat nyt vielä lopettaneet yhteistyötä kanssani. Keskiviikkona pystyin
kuitenkin taas tekemään normaalit kaksi lenkkiä vaikka pientä kipuilua vielä
tuntuikin. Onneksi ei mitään sen vakavampaa ilmaantunut ja voin jatkaa
suunnittelemaani harjoittelua edelleen. Normaalisti lenkkieni pituudet
vaihtelivat 8 – 15 kilometrin välillä, poikkeuksena sunnuntai 17.2., jolloin
juoksin aamulla 21 kilometrin lenkin ja pidinkin sitten loppupäivän vapaata.
Tähän mennessä oli kertynyt 140 juoksukilometriä ja olin siis hyvinkin
tavoitteeni mukaisessa vauhdissa.
Toisen viikon aloitin taas vanhaan malliin eli maanantaina
ja tiistaina kaksi lenkkiä ja sen jälkeen keskiviikko oli juoksusta vapaa
päivä. Silloin tein kuitenkin 3 tunnin kävelylenkin, kohteena Montana de Guaza.
Ensin kävelin rantakatua pitkin Los Cristianosiin ja sieltä lähti osin aika
kivinen serpentiinipolku kohti huippua. Montana de Guaza -vuoren huipulle (430
m) päästyäni nautin jonkin aikaa maisemista (näkymät olivat kyllä kaiken vaivan
arvoiset). Paluumatkan tein laskeutumalla vuoren toiselle puolelle ja sieltä
sitten paikallisbussilla takaisin las Américasiin. Kävin tuon kävelylenkin
jälkeen hierojalla, joka käsittelikin jalkani taas rentoon ja hyvään kuntoon.
Torstaista lauantaihin jatkoin samaa kahden lenkin tahtia ja lauantain
iltapäivälenkin jälkeen mittarissa oli 250,6 kilometriä eli juuri tavoitteeni
mukainen matka. Päätin jättää sitten sunnuntaiaamun lenkin tekemättä ja antaa
kropalle aikaa levätä ennen paluulentoa, jonne bussimatka hotellilta alkoi
puoli kahdeltatoista. Paluulentokin sujui taas ihan mukavasti ja olin lopulta
kotona 24.-25.2. välisenä yönä aika tarkkaan puoliltaöin. Onneksi ihana vaimoni
kävi minut kentältä noutamassa eikä tarvinnut jonottaa taksia J.
Maanantaiaamuna kello soi seitsemältä ja herääminen tuntui
tosi vaikealta. Aikaeroa ei ollut kuin kaksi tuntia, mutta silti se tässä
kohtaa vaikutti. Olin herännyt kahden viikon ajan kahdeksalta (Suomen aikaa
kymmeneltä) ja nyt pitikin herätä jo kolme tuntia aikaisemmin, niin se ei
ainakaan yhtään piristänyt oloa. Sen lisäksi edellisen yön unet olivat
kuitenkin jääneet aika vähiin myöhäisen kotiintulon takia. Jaksoin kuitenkin
nousta, palata arkeen ja lähteä taas töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti