Kevään kuulumiset

Kirjoitin viimeksi helmikuun puolivälissä siitä kun päätin lopettaa kilpaurheilu-urani. Päätös on pitänyt ja olen tehnyt kaikkea muuta paitsi juossut.

Helmikuun alkupuolella kävin venemessuilla Helsingissä ja muutaman päivän harkinnan jälkeen tilasin veneen. Onhan se ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa, mutta ei sitä ollut tarkoitus ostaa ihan vielä. Nyt eteen tuli kuitenkin sen verran hyvä tarjous, että sitä ei voinut sivuuttaa. Ensimmäinen veneeni on Terhi 475 Twin C eli vajaat 5-metrinen tuplapulpetilla varustettu vene. Moottorina on Hondan 50 heppanen. Varusteina lisäksi mm. Humminbirdin plotteri. Vene laskettiin vesille toukokuun alkupuolella ja nyt olen ehtinyt ensimmäiset lenkit ehtinyt sen kanssa tekemään. Vene majailee toistaiseksi Keilaniemessä ja pisin lenkki on toistaiseksi tehty Porkkalanniemelle. Niin ja onhan veneellä tietysti nimikin... Nereus. Nimi tulee Kreikan mytologiasta. Ja kuten kaikki varmaan tietävätkin niin Nereus oli Pontoksen ja Gaian, meren ja maan, vanhin poika.

Nereus odottelemassa kuljetusta vesille

 

Nereus laiturissa



Kävin kevään ajan opiskelemassa Rannikkolaivurin tutkintoa ja huhtikuun lopulla suoritin tentin. Tulokset olivat aika mairittelevat eli sain täydet pisteet 30/30. Ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan seuraavaa tasoa eli Avomerilaivurin tutkintoa.

Täytin myös kevään aikana pyöreitä vuosia eli 50. Se osui sopivasti pääsiäistä edeltävälle viikolle ja lähdimmekin vaimoni kanssa viettämään syntymäpäiviäni ja samalla pidennettyä pääsiäislomaa Nizzaan. Lahjojakin sain eli mm. Suomenlahden merikarttasarjat ja veneilykiikarit.


Hotellin parvekkeella Nizassa 16.4.

Nizzan rantaa

Mallia Nizzan satamassa olevista veneistä

Nizza ylhäältä nähtynä

Nizzasta löytyi myös vesiputous

Poikkesimme lomalla myös Monacossa, jossa autokanta oli "vähän" erilainen kuin mihin koto-Suomessa on tottunut.

Mm. Maserati ja Porsche

Rolls-Royce

3 Ferraria Casinon edessä

Ja koska en ollut saavutettavissa syntymäpäivänäni, niin sain lahjoja vähän perästäpäinkin.
Vaimoni kaksostyttäret miehineen lahjoittivat minulle upean käsin taotun ja muutenkin täysin yksilöllisesti tehdyn puukon.

Lahjapuukko

Kaksi veljeäni ja yksi siskoni porukoineen sekä äitini olivat taas teettäneet minulle käsityönä tehdyn yksilöllisen kellon, johon oli kuvattu viime kesänä Kairijoelta saamani 3 kilon taimen.

Lahjakello

Nyt odotellaan lämmintä kesää ja veneretkiä.

 

Kilpaurheilu-uran päätös

Pitkien mietintöjen jälkeen olen päättänyt lopettaa tavoitteellisen harjoittelun ja kilpaurheilu-urani. Eihän tämän päätöksen teko helppoa ollut, mutta kun viimeisen puolen vuoden aikana on ollut taas sen verran runsaasti erilaisia vammoja ja ongelmia niin en enää pystynyt motivoimaan itseäni vaativampaan harjoitteluun.

Jään varmasti kaipaamaan kilpailujen tunnelmaa ja hyviä kilpakumppaneita. Sain tuon reilun kymmenen vuoden kilpailu-urani aikana kokea monia hienoja hetkiä, joita on mukava myöhemminkin muistella. 

En usko, että juoksemiseni kokonaan loppuu, tulen jatkossakin käymään lenkillä ja yritän pitää itseni hyvässä fyysisessä kunnossa. En kuitenkaan enää pyri saamaan aikaiseksi sellaista vauhtia, jota vaadittaisiin kilpailuissa. Yritän ehtiä kenttien laidalle kisoja katsomaan, tuttuja tapaamaan ja kannustamaan.

Kiitos kaikille kilpakumppaneille hienoista kisoista ja kannustuksista!

Vuositilinpäätös 2013

Ajattelin, että olisi hyvä tehdä lyhyt tilinpäätös vuodesta 2013 ja samalla muistuttaa myös itselleni mitä tulikaan tehtyä.

Juoksemisen osalta vuosi lähti reippaasti liikkeelle kun pidiin helmikuussa kahden viikon juoksuleirin Teneriffalla. Silloin sai nauttia auringosta ja lämpimistä, reilun 20 asteen keleistä päivittäin. Kahden viikon aikana kertyi juoksukilometrejä mittariin 250. Viikko Teneriffalta tulon jälkeen olikin vuorossa talven ainoat hallikisani eli veteraanien SM-hallit, jotka pidettiin Helsingin Liikuntamyllyssä. Lauantaina 2.3. juostulla 1.500 metrillä sijoitukseni oli 7. ja aikani 5.02,79. Sunnuntaina oli vuorossa 3.000 metrin kisa ja siinä sijoitukseni oli harmittavasti 4. loppuaikani ollessa 10.38,81. Näin jälkeenpäin katsottuna juoksut olivat erittäin onnistuneet enkä kyennyt kesäkaudella enää vastaaviin aikoihin.

Seuraavat varsinaiset kilpailut olivat pm-maastot Hakunilassa toukokuussa, jossa juoksin Helsingin Jyryn joukkueessa saavuttaen yleisessä sarjassa pm-pronssia. Toukokuun lopulla samassa paikassa juostiin veteraanien SM-maastot, paransin siinä omaa aikaani minuutin verran pm-maastoihin verrattuna. Pääsin mukaan Helsingin Jyryn 30-vuotiaitten joukkueeseen ja saavutuksena oli SM-kultaa.

Tästä kisakausi jatkui radalla ja kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olin kilpailemassa veteraanien PM-kisoissa, jotka pidettiin Norjan Mossissa. Perjantaina 28.6. matkana oli 5.000 metriä, jolla sijoituin sarjassani kolmanneksi. Sunnuntaina juostavana oli 25 ratakierrosta eli 10.000 metriä. Juoksu sujui itseltäni huomattavasti paremmin kuin perjantaina ja lopputuloksissa olin 2.

Kesän parhaat tulokseni olivat:

• 1.500 metriä 5.05,35 Kirkkonummella (3.7.)
• 3.000 metriä 10.44,28 Orimattilassa (10.8.)
• 5.000 metriä 18.03,0h Nummelassa (18.7.)
• 10.000 metriä 37.42,31 Eläintarhassa, Helsingissä (5.9.)
• Puolimaraton 1.29.35 Turengissa (8.9.)

Ja sijoitusmielessä:

• pm-maastot, joukkuekilpailun pronssia
• veteraanien SM-maastot, M30 -sarjassa joukkuekilpailun kultaa
• veteraanien PM-kisat, 5.000 metriä pronssia
• veteraanien PM-kisat, 10.000 metriä hopeaa

Syyskuun lopussa oli sellainen olo, että nyt riittää juokseminen. Aloitin totaalisen tauon ja siinä sivussa kävin nenäleikkauksessa, jonka jälkiseurauksena koin runsaan verenvuodon ja veriarvojen romahtamisen. Olen loppuvuoden aikana käynyt silloin tällöin lenkillä, mutta en ole saanut sellaista kunnon motivaatiota, että olisin jaksanut oikeasti harjoitella. Olen jopa pohtinut koko juoksemisen lopettamista mm. polvivaivoihin vedoten, mutta niin vaan olen kuitenkin tätä juoksemista edelleen yrittänyt jatkaa. Ei se lopettaminen sittenkään ole ihan helppoa.

Juoksukilometrejä kertyi vuoden 2013 aikana 2.189,6 ja kokonaiskilometrit 19.3.2003 alkaen, jolloin aloitin juoksuharrastukseni uudelleen, ovat 16.940,7 km.

Mitä muuta sitten tuli tänä vuonna tehtyä? Aika monenlaista, alla parhaita paloja vuodesta 2013:

• Mieleen painuneita matkoja, kuten toukokuun lomamatka Roomaan, kesäkuun kalastusreissu Kairijoelle, kesäkuun kisamatka Norjaan, elokuun lomamatka Zakinthosille, syyskuun työmatka Wieniin ja lokakuun kalastusreissu Lokalahdelle.
• Tuli myös juhlittua heinäkuussa kaksissa häissä, jotka olivat täysin erilaiset ja parit 50 -vuotisjuhlat ja yhdet 60 -vuotispäivät ja vielä yhdet 70 -vuotispäivätkin mahtuivat menneeseen vuoteen.
• Kulttuuria tuli harrastettua sen eri muodoissaan ainakin Teatteriravintola Albergassa tammikuussa, Teekkarispekseissä Aleksanterin teatterissa  huhtikuussa, oopperassa lokakuussa, Polyteknikkojen kuoron joulukonsertissa Paavalin kirkossa ja Tapiolan kuoron joulukonsertissa Espoon Tuomiokirkossa.
• Lisäksi vuoteen mahtui oman urheilemisen lisäksi muodostelmaluistelukisojen seuraamista katsomosta käsin ainakin tammikuussa Jyväskylässä, maaliskuussa Helsingissä ja Vantaalla sekä marraskuussa Espoossa.
• Joulukuun alussa tuli täyteen 5 vuotta saman yrityksen palveluksessa, se lienee IT-alan myyntitehtävissä kohtuullinen saavutus. Erilaisia koulutuksiakin on tullut käytyä: suoritin ITIL Foundation -sertifikaatin syyskuussa, Sure Step Proficiensy Assessment -sertifikaatin marraskuussa ja Saaristolaivuri -tutkinnon joulukuussa.
• Vuoden aikana minut valittiin YAMK -toimikunnan varapuheenjohtajaksi kaudelle 2013-2014 ja Espoonlahden Demareiden johtokuntaan ja TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintojärjestön kokousedustajaksi vuodelle 2014. Vaaleissa minut valittiin myös jatkamaan yrityksessämme työsuojeluvaltuutetun tehtävään seuraavalle kaksivuotiskaudelle (2014-2015).

  

Juostako vaiko eikö juosta?

Taas on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä kirjoituksestani. Aloitin leikkauksen jälkeen juoksemisen tosi rauhallisesti ja kahden ensimmäisen viikon aikana kävin juoksemassa kolmesti viikossa, pisin lenkki oli reilun kymmenen kilometrin mittainen. Kolmannella viikolla oli sellainen olo, että voisin vähän taas lisätä harjoittelupäiviä kun juokseminen tuntui taas kohtuullisen hyvältä.

Kävin ensin maanantaina 18.11. juoksemassa reilun 6 kilometrin lenkin jo vähän reippaammin eli noin 4.40 km-vauhtia ja tiistaina vuorossa oli syyskauden ensimmäinen käynti Ratiopharm -areenalla, jossa juoksin ensin 3 km verrytellen ja sen jälkeen 4 km sen verran kuin nykykunnossa pystyin (keskimääräinen km-vauhti oli 4.13, ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.05) ja loppuun vielä 3 km verrytellen. Uskomattoman hyvin juoksu kulkikin kun paria viikkoa aikaisemmin ei meinannut jaksaa juosta viittä kilometriä lepäämättä välillä. Keskiviikkona reippailin jälleen reilun 6 kilometrin matkan rauhallista vauhtia palautellen eiliseltä. Fiilis oli tuon lenkin jälkeen aika korkealla, tuntui siltä, että SM-hallit eivät ehkä sittenkään tule liian aikaisin eteen vaikka ne ovatkin jo helmikuun alussa. Torstaina kävin rentoutumassa Pääkaupunkiseudun Tradenomien vuosikokouksessa ja pikkujouluissa, jossa olikin mukavan reipas ja avoin tunnelma. Pidin myös perjantaina juoksuvapaan päivän ettei tule liikaa lenkkejä samalle viikolle ja että jalat ehtisivät taas tottumaan juoksemiseen. Lauantaina juoksin reilun kympin lenkin rantaraittia pitkin, sää oli tosi mahtava ja ihmisiä liikkeellä ihan valtavasti. Viikon päätteeksi sunnuntaina kiersin Hanikan reitillä pari kierrosta ja näin sain kasaan viikon aikana 40,5 kilometriä juoksua.

Seuraavan viikon aloitin lepopäivällä, mutta tiistaina reippailin sitten jo 10 kilometrin lenkin. Silloin totesin oikean polven taas vähän kipuilevan vaikka olihan se tehnyt sitä oikeastaan jo viikon verran. Keskiviikkona otin vähän löysemmin ja juoksin palautellen reilut 6 kilometriä. Torstaina menin tekemään ensimmäisen vetotreenin Ratiopharm -areenalle. Ensin verryttelyä 3 kilometriä ja sen jälkeen 10 x 150 m reippaan rennosti 2 minuutin palautuksilla. Vauhti oli 27 sekunnin tasolla. Tämän jälkeen pidin 10 minuutin tauon ja jatkoin juoksemalla 10 x 50 m pyrähdyksiä taas kahden minuutin palautuksilla. Kahdeksannen pyrähdyksen lopuksi huomasin oikean takareiden pikkuisen kipuilevan, mutta siitä huolimatta (kovapäinen kun olen) juoksin vielä loput 2 koska näin olin suunnitellut. Loppuun juoksin vielä 2 kilometriä verryttelyksi. Harjoittelurupeama tuntui kokonaisuudessaan hyvältä ja sen tarkoituksena on saada alle vähän nopeampaa juoksurytmiä normaalien lenkkien vastapainoksi.

Perjantaina oikea takareisi oli jo huomattavan kipeä, mutta kun meillä oli työpaikan pikkujoulut niin se ei haitannut menoa. Lenkki olisi jäänyt muutenkin tekemättä. Lauantaina jalka tuntui edelleenkin aika kipeältä ja pidin lopulta koko viikonlopun juoksutaukoa. Polvikaan ei ole vielä kunnolla parantunut vaan tuntuu kipuilevan edelleen jonkin verran. Tästä pääsenkin tuohon otsikon kysymykseen käsiksi eli mielessä pyörii sellainenkin vaihtoehto, että luovutan ja pistän piikkarit naulaan. Jotenkin alkaa kyllästyttämään tämä kipeän polven kanssa jatkuvasti toistuva tappelu. Katsotaan miten tässä lopulta käy, mutta tällä hetkellä vaakakuppi näyttää kallistuvan vahvasti lopettamisen puolelle. Ehkä pitäisi sittenkin yrittää vielä hetken aikaa sinnitellä ja katsoa miten juoksu kulkee. Eihän tässä ole kuin pari kuukautta tuonne ensimmäiseen isompaan tavoitteeseen eli Tampereella juostaviin SM-halleihin, mutta toisaalta sekin on aika pitkä aika jos paikat eivät pysy kunnossa.

Paluu juoksemisen pariin... mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtumaan

Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt jo tovi, silloin kertoilin 29.9. juoksemastani Pääkaupunkijuoksusta ja sen jälkeisistä fiiliksistä. Olin henkisesti totaalisen uupunut ja tarvitsin kunnon tauon. En ole seurannut juoksemista käsitteleviä blogeja enkä Facebookin juoksuaiheisia keskustelupalstoja. Nyt tuntuu siltä, että fiilis on taas korkealla eikä päätä purista liikaa.

7.-9.10. istuin opiskelemassa ITIL Foundation -kursseilla, jonka päätteeksi suoritin ITIL Foundation 2011 -sertifikaatin pistein 38/40.

18.-20.10. vietin kalastelemassa tutun porukan kanssa Lokalahdella. Keliolosuhteet olivat aika haastavat kovan tuulen takia etenkin kun käytössämme oli pelkästään soutuveneet. Saaliskaan ei paras mahdollinen ollut, mutta jonkun verran kuitenkin haukia kertyi syötäväksi asti. Tulihan siinä sitten "paranneltua" maailmaa, saunottiin, pelattiin korttia (marjapussia), nautittiin olutta ja syötiin makkaraa. Aika rentouttava viikonloppu.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista sekä suunniteltua että vähän suunnittelematontakin. Kävin muutaman lenkinkin juoksemassa ennen kuin menin suunniteltuun nenän väliseinän korjausleikkaukseen Meilahteen 24.10. Leikkauksessa korjattiin nenän väliseinän luustossa oleva 8 mm reikä ottamalla siihen faskiapaikka pään sivulta oikean korvan takaa. Leikkaus onnistuikin hyvin ja pääsin heti seuraavana päivänä kotiin toipumaan. Sairaslomaa ja urheilukieltoa määrättiin kaksi viikkoa. Pientä hallitun oloista verenvuotoa nenästä tuli muutaman päivän ajan kunnes maanantai-iltana 28.10. tuntui siltä, että verta valuu nieluun ja jouduin nieleskelemään sitä ajoittain. No se vaikutti kuitenkin rauhoittuvan nukkumaan mennessä ja sain nukuttua ihan hyvin (niin hyvin kun nyt selällään nenä tukossa pystyy nukkumaan). Tiistaina vuoto kuitenkin taas tuntui voimakkaampana, lopulta verta tuli sekä nenästä ulos että nieluun sen verran paljon ja pitkään (useita tunteja) etten saanut sitä millään talttumaan vaikka käytin ohjeiden mukaisesti mm. useita jääpaloja kitalaessa sulamassa. Lopulta oli pakko yhden maissa antaa periksi ja soittaa sairaalaan osastolle ja kysyä neuvoja, sieltä komennettiin lähtemään heti päivystykseen.

Soitin taksin, joka onnekseni otti minut kyytiin verenvuodosta huolimatta (kaikki taksit eivät kuulemma ota verta vuotavia kyytiläisiä) ja pääsin Meilahteen päivystykseen joskus puoli kahden maissa päivällä. Päivystyksessä toimittiin ripeästi ja pääsin melkein heti hoidettavaksi, heillä oli jo paperinikin odottamassa tuloani eli tilanne oli tiedossa. Sain ensimmäiseksi suojaessun eteeni etten tahri vaatteitani verellä. Sen jälkeen pistettiin tiputus kuntoon ja mitattiin verenpaine, joka olikin pudonnut jo aika alhaiseksi. Yläpaine oli enää alle sadan. Lääkäri poisti nenässäni leikkauksen jäljiltä olevat suojalevyt ja yritti imeä veren pois, jotta näkisi missä vuotokohta on. Aika pitkään sai kaveri tehdä töitä ennen kuin se löytyi, mutta löytyihän se kuitenkin. Ilmeisesti vuoto oli varsinaisen leikkauskohdan takana tehdyssä laseraatiossa. Täältä sitten poltettiin kolmeen kertaan ja sen avulla vuoto saatiin tyrehdytettyä. Melkein heti polton jälkeen aloin yökkäilemään ja lopulta nielusta saatiin pois käsin repimällä ja imua hyväksi käyttäen lääkärin epikriisiin kirjoittamia sanoja lainaten "valtava nyrkin kokoinen verihyytymä". Perään vielä oksensin veristä massaa kurkustani. Tämän jälkeen meinasi taju mennä, olin ihan tajunnan rajamailla, mutta pysyin kuitenkin lopulta tajuissani. Lopulta lääkäri vielä kiinnitti uudet suojalevyt nenään ja passitti osastolle seurantaan vuorokauden ajaksi.

Niin siinä sitten toimitettiin jätkä pyörätuolissa tutulle osastolle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun istuin pyörätuolissa. Tipan kautta sain nesteytystä, antibiootteja ja kipulääkkeitä enemmän kuin tarpeeksi. Ruokaa tai juomaa en saanut ennen kuin seuraavana päivän puolilta päivin. Keskiviikkona lääkäri tarkisti, että kaikki on hyvin ja kuulin samalla, että hemoglobiini oli ollut 116 eli aika alas oli sekin jo painunut. Onneksi kaikki meni tällä kertaa lopulta hyvin ja pääsin keskiviikkona neljän maissa vaimoni tukemana takaisin kotiin.

Maanantaina 4.11. kävin uudelleen tarkastuksessa ja samalla otettiin nenästä suojalevyt lopullisesti pois. Kaikki näytti lääkärin mukaan siistiltä ja hengityskin sujui nyt taas lähes parin viikon jälkeen normaalilta kun sai nenänkin kautta henkeä. Aloitin maanantain myös kahden viikon rautakuurin, jotta hemoglobiini palaisi vähän nopeammin normaaleihin lukemiin. Töihin palasin alkuperäisen suunnitelman mukaan torstaina 7.11. ja samana iltana kävin kokeilemassa juoksemista. Olipa kyllä vaikeaa... tein 4,5 kilometrin lenkin ja saavuin puolikuolleena kotiin. Keskisyke oli 154, maksimi 171 ja vauhti sellainen 5.25/km. Tarkoitus oli alun perin juosta 6,5 km, mutta kun ei kyennyt niin oli pakko palata oikotietä kotiin. Eilen perjantaina pystyin sitten juoksemaan tuon 6,5 km ja se tuntui sentään ihan aavistuksen helpommalta juoksulta kuin edellinen. Hapenottokyky on varmasti heikentynyt huomattavasti tuon verenvuotoepisodin takia, mutta eiköhän tästä vielä nousta.

Laskeskelin tuossa, että veteraanien SM-halleihin on aikaa tarkalleen 12 viikkoa ja vauhtia pitäisi saada kiristettyä 3.000 metriä silmällä pitäen 2 minuuttia/km eli 120 sekuntia... tarkoittaa käytännössä sellaista 10 sekuntia/viikko. Siinä sitä onkin tavoitetta ja haastetta tuleviin viikkoihin.