Harjoittelua pm-kisojen 10.000 metriä mielessä

Ei se edellisessä tekstissäni mainittu flunssa sitten päässyt ainakaan pahemmin iskemään, kolmen päivän levon jälkeen aloitin taas normaalin harjoitteluni. Seuraava päämäärä on parantaa Norjassa juoksemaani 10.000 metrin aikaa ja toivottavasti alittaa samalla 38 minuutin raja. Harjoitteluaikaa on lähes kolme viikkoa, joten kyllä siinä ajassa pitäisi jotain jo saada aikaankin. Helsyn pm-kisojen kymppi juostaan 5.9. Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen palauttelua ja sunnuntaina 8.9. on edessä veteraanien SM-maantiejuoksujen puolimaraton.

Perjantaina 16.8. aloitin tuon vajaan kolmen viikon harjoittelujakson kevyellä 7,5 kilometrin juoksulenkillä Hanikan pururadalla, ihan mukavasti sujui aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lauantaina juoksin rantaraittia Matinkylään ja takaisin, matkaa tuolla peruslenkillä on reilut 10 kilometriä ja hölköttelin sen tällä kertaa 5 minuutin km-vauhdilla. Sunnuntaina oli edessä pitkä lenkki. Juoksin Espoon rantaraittia Soukasta Westendiin ja takaisin, kokonaismatkaa kertyi 25 kilometriä ja syke pysyi alle 140:n 5 minuutin kilometrivauhdillakin. Tuntuu siltä, että peruskunto alkaa olla kohdallaan, nyt kun vielä löytäisi jostain sitä nopeuttakin. Maanantai 19.8. alkoi ankeasti, oikeaa (sitä aikanaan leikattua) polvea särki ja liikkeelle lähtö oli tosi kankeaa. Tuota polvisärkyä kestikin sitten lähes viikon ajan, mutta en antanut sen hidastaa harjoitteluani millään tavalla. Ilmeisesti sunnuntain pitkä lenkki oli liian suuri rasitus polvelleni, joten täytynee pitäytyä jatkossa korkeintaan 20 kilometrin lenkeissä. Eli on turha haaveilla tässä vaiheessa täyden maratonin juoksemisesta.

Viikolla 34 harjoittelin siis normaalisti pienistä kivuista ja säryistä huolimatta. Maanantainakin kävin juoksemassa sellaisen kevyen 8,5 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalla. Tiistaina pistin vähän vauhtia lisää ja juoksin kilometrin verryttelyn jälkeen rantaraitilla 8 km 4 minuutin km-vauhdilla. Oikeastaan yllättävän hyvin pysyi juoksu kasassa ja jaksoin pitää vauhtia yllä loppuun asti pienistä mäistä huolimatta. Loppuun vielä verryttelyä, jolloin kokonaismatkaa kertyi reilut 10 kilometriä.

Keskiviikkona lähdin juoksemaan Hanikan pururadalle 4 kierrosta, lenkin pituus on 2,5 km ja kun siihen lisätään matka kotoa Hanikkaan ja takaisin, niin saadaan kokonaislenkille mittaa 12,5 km. Hanikan kierros on siitä mukava, että siinä riittää vaihtelevaa maastoa. Ylä- ja alamäkiä on riittävästi ja toisaalta pääsee myös juoksemaan välillä tasaistakin pätkää. Jos vielä vaihtaa juoksusuuntaa, niin mäkien profiili tuntuu täysin erilaiselta kuin toiseen suuntaan juostessa.

Torstain lenkin suuntasin taas Suvisaariston suunnalle juosten reilut 10 kilometriä mukavan tuntuisella 5 minuutin km-vauhdilla. Perjantaina 22.8. oli vuorossa vähän lyhyempi lenkki ja juoksin rantaraitilla sellaiset 7 kilometriä rauhallisesti. Lauantaina kävin juoksemassa vaihteeksi Hanikassa, tällä kertaa kierroksia kertyi 3 ja kokonaislenkin pituudeksi tuli 10 kilometriä. Juoksin Hanikkaa ympäri vähän reippaampaa eli 4.45 km-vauhtia. Mukavan reipasta ja helppoa menoa. Ja viikon päätteeksi sunnuntaina juoksin 15 kilometrin lenkin taas tuolla hyvinkin tutuksi tulleella rantaraitilla, jota en ole kyllästynyt juoksemaan. Ei tarvitse haistella pakokaasuja ja voi nautiskella hienoista merimaisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Viikon aikana juoksukilometrejä kertyi 73 eli ihan mukava määrä.

Viikon 35 aloitin taas rauhallisesti juosten maanantaina 10 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalle. Tiistaina kävin tekemässä vähän kovemman harjoituksen Kauklahden kentällä, jossa tein  4 x 1.000 metrin vetoharjoituksen. Vedot juoksin niukasti alle 3.30 ja 4 minuutin palautusten aikana kävelin hiljakseen. Vetojen maksimisykkeet olivat 175 -tasolla ja palautuksen aikana syke laski lähelle 110:tä. Yllättävän hyvin sain vedot juostua ja kun verryttelin sekä ennen että jälkeen vetojen 3,5 kilometriä, niin kokonaisharjoituksen kilometrit olivat 11.

Keskiviikkona juoksin Hanikassa 5 kierrosta, lenkin kokonaispituudeksi tuli 15 kilometriä. Juoksin tuon taas vähän vauhtia vaihdellen keskiarvoisesti 5 minuutin km-vauhtia. Torstaiaamuna kävin pitkästä aikaa hierojalla, joka käsitteli jalkojani 50 minuutin ajan. Kohtuullisen hyvässä kunnossa jalat olivat mitä nyt vähän reisien sivuilla lihaskalvot "vähän" piukottivat. Hieroja käytti apuvälineenä akupunktioneulaakin ja sai sen jälkeen lihaskalvot taas paremmin auki. Tarkoitus olisi käydä hierojalla tulevan harjoittelukauden aikan säännöllisesti parin viikon välein ettei isompia jumeja pääsisi syntymään. Torstai-illalla kävin vielä juoksemassa kevyesti rantaraittia pitkin kympin lenkin, hiukan noissa etureisissä tuntui hieronta, mutta muuten juoksu sujui ihan mukamvsti. Perjantaina suuntasin vaihteeksi Suvisaariston suuntaan juosten 12 kilometriä. Tässä vaiheessa juoksukilometrejä on tällekin viikolle kertynyt jo mukavasti eli 58.

Huomenna lauantaina pitäisi suunnata aamulla jo puoli seitsemän aikoihin lentokentälle, josta lennän työmatkalle Wieniin. Paluulento on keskiviikkona, jolloin voisin ehtiä kotiin vähän ennen puolta yötä mikäli lento on ajoissa perillä. Yritän ehtiä Wienissäkin juoksemaan pari-kolme kevyttä lenkkiä, tuskin sen enempää. Sen verran pitkiksi nuo työpäivät siellä venyvät, mutta jos aamuisin ehtisi lenkille Tonavan varrelle niin hyvä. Kokonaisuudessaan tuollainen työmatka ei varmaankaan ole ehkä ihanteellisin valmistautuminen 10.000 metrin kilpailuun, mutta tulee varmasti otettua rennommin reilun kahden viikon juoksuputken jälkeen. Se voi palautella jalat sopivaan iskuun, mutta palataan myöhemmin siihen miten kisassa todellisuudessa kävi ja toimivatko jalat.

Kreikan loma ja sen jälkeiset kaksi ratakisaa

Viikon lomamatka Zakinthosin saarelle oli todella onnistunut ja rentouttava. Jätin juoksemisen viikoksi sivuun ja keskityin nauttimaan lämpimästä auringosta (lämpötila päivisin 35 - 40 astetta varjossa), kirkkaissa vesissä uimisesta ja hienoista maisemista.

 

 

 

Tuli myös nautittua erilaisista herkuista, hyvistä ruuista ja juomista.

 

 

 

 

Ihanan viikon jälkeen paluu kotimaahan tuntui aika ankealta, mutta onneksi täälläkin oli edelleen kohtuullisen lämmintä.

Lomareissulta palasimme myöhään tiistai-iltana 6.8. ja kävin sitten jo seuraavana päivänä juoksemassa kevyesti 5 kilometrin lenkin totuttaakseni jalat taas toisenlaiseen menoon. Torstaina oli vuorossa reilun kympin mittainen kevyt lenkki n. 5 minuutin km-vauhdilla ja perjantaina 7,5 kilometriä samalla tapaa juostuna. Nämä lenkit olivat valmistautumista lauantaiseen 3.000 metrin kilpailuun, jotka juostiin Orimattilassa. En tuolta kisalta kovin paljon odottanut, sen verran meni viihteen puolelle tuolla Kreikan suunnalla. Lämpötila oli lauantaina noin 20 asteessa ja palelin kilpailuja katsellessani. En ollut osannut varata riittävästi lämmintä päälle, mutta sain paikat jollain tapaa lämpenemään verryttelyä tehdessäni.

Kilpailu lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle... kärjen osalta... ja itsekin pääsin hyvää kyytiin mukaan niin, että ensimmäinen kilometri taittui aikaan 3.30,9. Sitä vauhtia kun olisi jaksanut koko matkan, niin olisi voinut olla todella tyytyväinen. No totuus oli kuitenkin toinen ja vauhti hidastui selvästi. Toiseen kilometriin saavuin ajassa 7.09,1 ja kun loppukaan ei hirvittävästi kovempaa kulkenut, niin maaliin pääsin ajassa 10.44,28. Olihan tuo kesän paras aikani tällä matkalla (4 sekuntia kovempaa kuin kesäkuun alussa juoksemani), mutta ei mitenkään hurraahuutoja nostattava aika. Kärki meni omia menojaan ja voittajan aika oli 9.40,55. Tuollaiseen vauhtiin jos joskus pääsisi niin sitten voisi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin kevyesti reilut 11 kilometriä palautellen ja seuraavana päivänä Hiekkaharjun kentällä, Vantaalla juostava 5.000 metrin kisa jo mielessä. Optimistisesti ajattelin, että nyt mennään sitten alle 18 minuutin kun se ei viimeksi onnistunut. Maanantaina olikin todella hieno juoksukeli, lämpötilan ollessa 19 astetta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Verryttelyssä jalat tuntuivat vähän jäykiltä, mutta muuten olo oli luottavainen.

Starttiviivalla olikin hienosti juoksijoita mukana, peräti 17, joista 2 naista (olen kuvassa punapaitaisena numerolla 5). Ajattelin, että nyt voisi löytyä itsellekin sopivaa vetoapua. Startin tapahduttua aika nopeasti porukka venyi pitkäksi jonoksi ja omia ryhmiä alkoi muodostumaan. Itse pääsin sopivasti sellaiseen nelikkoon mukaan, jossa juostiin 18 minuutin loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni helposti 3.35,3 ei juuri oikeaa vauhtia. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä helpolta ja toinenkin kilometri taittui tavoitevauhtia eli 3.36,0. Vielä puolimatkaankin jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi vauhti jo oudosti tuntumaan ja kolmanteen kilometriin meni jo 3.40,7 (3 km:n väliajan ollessa 10.52,0).

 

Samalla nelikkomme alkoi hajoamaan ja meitä jäi jäljelle kolmikko. Alla olevasta kuvastakin näkee ettei juoksu enää ihan helppoa ole.

 

Yritin kuitenkin edelleenkin roikkua edellä menevässä kaksikossa kiinni ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin vielä seuraavan kilometrin verran. Neljänteen kilometriin meni aikaa jo 3.43,7 ja haaveet 18 minuutin alittamisesta sai lopullisesti unohtaa. Se olisi vaatinut tuollaista 3.25 -aikaan juostua viimeistä kilometriä ja tällä kunnolla se ei tulisi mitenkään onnistumaan. Jäin lopussa edellä menevästä kaksikostakin ja sinnittelin maaliin ajassa 18.19,88 eli samoihin aikoihin kuin pari kertaa aiemminkin tämän kesän aikana. Ei vaan kulkenut, mutta hyvä kisa tämä kuitenkin oli. Aloitin tällä kertaa hitaammalla vauhdilla kuin kesän aikaisemmissa juoksuissani, mutta en siitä huolimatta pystynyt lopussa kiristämään tahtia. Viimeinen kilometrini oli kesän huonointa vauhtia, ei toivoakaan kunnon loppukiristä.

 



Tiistaiaamuna herätessäni kurkku oli kipeänä ja jalkoja särki, enteili kenties sitä samaa flunssaa mitä matkaseurueessamme oli muillakin ollut jo osalla Kreikassa ja joillakin paluumme jälkeen. Selittäneekö tuo edellä kerrottujen kisojen tuloksia joltain osin? No pakotin itseni lepäämään kolme päivää ja ottamaan 10 päivän tehokuurin C-vitamiinia. En tiedä auttoiko tuo, mutta en sitten ainakaan sairastunut sen enempää.

5-ottelu Eläintarhan kentällä 23.7.2013

Parin harmaamman ja koleamman päivän jälkeen tuli sittenkin se luvattu helle ja mieli oli korkealla kun starttasin auton ja suuntasin matkalle kohti Eläintarhan kenttää. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila lähenteli 25 astetta. Lähdin liikkeelle hyvissä ajoin klo 14.00 kun ensimmäisen lajin oli tarkoitus alkaa 15.30. Varsinaiseen ajomatkaan ei mennyt kuin alle puoli tuntia, mutta sitten alkoi se parkkipaikan etsintä. Koko Eläintarhan kentän lähiympäristö oli aivan tupaten täynnä autoja ja siellä missä ei ollut autoja oli siirtokehoitusmerkkejä. Lopulta jätin sitten auton rohkeasti vanhan jäähallin parkkipaikalle vaikka sielläkin oli siirtokehotusmerkit paikalla. Tälläkin parkkipaikalla oli kuitenkin paljon muitakin autoja, joten päätin ottaa riskin. Olipahan sitten jotain jännitettävää kilpailun jälkeen eli olisivatko puomit suljettuina ja olisiko auto vielä paikalla.

Ehdin kuitenkin vahvistamaan osallistumiseni hyvissä ajoin ja morjestamaan tutut paikan päällä. Olen osallistunut vastaavaan 5-otteluun kahdesti aiemmin, vuonna 2005 keräsin pisteitä 1772 ja vuonna 2006 pistesaldoni oli 1843. Vuoden 2006 jälkeen en sitten olekaan kokeillut pituutta, keihästä enkä kiekkoa. Kilpailijoita miesten sarjoissa oli 25, joten suoristusten välit tulisivat olemaan aika pitkiä. Omassa sarjassani, M45, kilpailijoita oli kolme eli Ari L., Kimmo V. ja minä. No ainakin tällä kelillä pysyi helposti lämpimänä eikä isompia lämmittelyjä kaivannut.

Ensimmäisenä lajina oli pituushyppy, joten ei muuta kuin hakemaan pituushypyn vauhdinottomerkin paikkaa. Parin juoksun jälkeen merkki oli paikallaan, siirsin sitä kuitenkin vielä jokaisen hypyn jälkeen taaksepäin kun juoksu tuntui kulkevan aina vaan paremmin. Ensimmäinen "leiskautukseni" kantoi 3,90, ei siis mikään huipputulos, mutta tulos kuitenkin ja sehän on aina ottelussa tärkeintä. Toisella hypyllä pääsin jo vähän kauemmas eli 4,07, nyt olin jo tyytyväinen kun neljän metrin raja meni puhki. Kolmas hyppyni oli mielestäni onnistunein, mutta se oli harmittavasti sentin verran yliastuttu, joten tulokseksi jäi tuo 4,07. Kimmo V. aloitti ottelun hienosti hypäten peräti 4,51 ja Ari L:kin hyppäsi upeat 4,29, joten olin ensimmäisen lajin jälkeen kolmantena.

Sovimme pidettäväksi 20 minuutin tauon ja sen jälkeen toisena lajina oli edessä keihäänheitto, josta olen aina pitänyt vaikkei kestävyysjuoksijan raameilla keppi yleensä kovin pitkälle lennäkään. Lämmittelyheittoja sain tehtyä kaksi, sen verran ruuhkaista oli etten enempää edes yrittänyt tehdä. Ensimmäinen heittoni oli jo ihan tyydyttävä kun heiton pituus oli vähän reilut 29 metriä, toinen heitto putosi lähes samaan reikään eli reilut 29 metrinen sekin. Kolmanteen heittooni yritin sitten pistää kaiken peliin ja menihän se 30 metriä rikki. Viimeinen heittoni lensi jo 32,40 metriä ja voitin oman sarjamme. Ari L. tuli toiseksi heittäen 30,61 metriä ja Kimmo V. oli kolmantena 19,28 metrin kaarella. Näin tilanne vähän tasoittui.

Taas pieni hengähdystauko ja seuraavana lajina oli vuorossa 200 metrin pikapyrähdys. Ei oikein vieläkään meikäläisen laji, mutta ihan mukava kokeilla sitäkin pitkästä aikaa. Yritin saada jalat pirteiksi tekemällä muutaman "terävän" spurtin, mutta aika löysiltä jalat silti vaikuttivat. Olihan tässä tullut jo oltua auringon paahteessa lähemmäs kolme tuntia. Välillä tuli kyllä haettua varjoakin, mutta sitä ei pahemmin ollut saatavilla. Kun oman eräni vuoro tuli, niin virittelin jopa lähtötelineitäkin paikalleen vaikka en tiedä oliko niistä oikeasti mitään hyötyä kun ei ole tullut telineistä lähtöä harjoiteltua. Voi olla, että vähintään yhtä nopeasti olisi päässyt liikkeelle ilman telineitä. Startin pamahtaessa "ampaisin" liikkeelle ja yritin pitää itseni rentona ja juosta kuitenkin mahdollisimman lujaa. Katselin kun nuoremmat kiitivät ohitseni, siinä sitä oli vauhdin hurmaa. Sanoin ennen lähtöä, että jos alittaisi edes tuon keihään tuloksen (32,40), niin voisi olla jollain tavalla tyytyväinen. No loppuaikani oli sitten 32,15 eli en mitenkään huimaa vauhtia juossut, mutta toisaalta jos tuollaiset 200 metriä pystyisi juoksemaan aina loppukirinä, niin se olisi jo ihan hyvää vauhtia. Sarjassamme tämän lajin voiton vei Ari L. ajalla 28,90 ja toiseksi nopein oli Kimmo V. ajallaan 31,91. Näin Ari L. kasvatti kokonaistilanteessa etumatkaansa.

Seuraavana tulikin sitten vuoroon itselleni karmein laji eli kiekonheitto. Se on sitten niin tekniikkalaji kuin vaan olla voi. Ehdin heittämään yhden verryttelyheiton, en sen enempää. Huomasi kyllä, että tässä kohtaa olisi kaivattu useampikin heitto ennen kuin olisi saanut kiekon edes jollain tavalla lähtemään. Ensimmäisen heiton tein vauhdillisena ja kiekko lähti väpättämään tosi pahasti ja putosi nopeasti alas, en viitsinyt edes mittauttaa tuota vaan astuin yli. Toisen heiton heitin ilman vauhtia varmistaakseni edes jonkinlaisen tuloksen, heiton pituus oli 14,82 metriä. No joo, onhan sitä tullut pidemmällekin heitettyä. Kolmannella heitolla ajattelin pistää kaiken peliin ja yrittää taas vauhdillista heittoa, mutta jälleen kiekko lähti epämääräisesti väpättäen putoamaan nopeasti alas ja lopulta pisimmäksi heitoksi jäi tuo vauhditta heitetty. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan kannattanut jättää vauhdinotot kokonaan pois ja yrittää vaan vauhditta saada kiekko oikeaan asentoon jos olisi edes jonkun metrin saanut lisää pituutta. No joka tapauksessa tulos tästäkin lajista ja sijoitus sarjassamme toinen. Ari L. voitti tämänkin lajin tuloksella 18,29 ja Kimmo V. jäi kolmanneksi 14,64 metrin heitollaan. Ari L. oli näin käytännössä jo varmistanut kokonaisvoiton ellei mitään haaveria viimeisessä lajissa tapahtuisi.

Viimeisenä lajina oli vuorossa 1.500 metriä. Kilpailujen alkamisesta oli kulunut noin 4,5 tuntia ja kun se aika oli mennyt auringossa oleiluun ja eri lajien suorittamiseen, niin enää ei tuntunut virtaa riittävän. Ymmärsi taas hyvin miksi aika monella ottelijalla alkaa olla väsymystä viimeisen lajin alkaessa. Päätin lähteä juoksemaan ilman aikatavoitteita ja katsoa miten sujuu. Ryhmästämme löytyikin heti yksi juoksija, joka veti hyvää vauhtia joukkoa käytännössä alusta loppuun asti. Ihan siihen vauhtiin en rohjennut/pystynyt lähtemään, joten peesasin kolmantena meidän kolmen juoksijan ryhmässä ensimmäiset 800 metriä. Sen jälkeen ohitin yhden ja juoksin kolmannen kierroksen ryhmämme toisena. Viimeisellä kierroksella lähdin vielä takasuoralla ohittamaan edelläni ollutta kaveria ja pääsin edelle ennen viimeistä kaarretta. Loppusuoran auetessa yritin kiristää vauhtia pitääkseni hänet takanani, mutta sieltähän lähtikin salamana loppukiri, jonka veroista en muista ihan lähiaikoina nähneeni. Olin lopulta ryhmässämme kolmantena maalissa ajalla 5.08,95 . Aika oli ihan tyydyttävä päivän päätteeksi, sen verran väsynyt olo jo oli. Aika jäi kuitenkin vain reilut 3,5 sekuntia kesän parhaastani. Voitin viimeisen lajin sarjassamme, Ari L. kiri toiseksi ajalla 5.23,64 ja Kimmo V:n kohdalle osui keskeytys. Sijoitukseni oli ikäsarjassamme kolmen kilpailijan joukossa toinen pisteillä 1908, Ari L. voitti selvästi pistein 2123 ja Kimmo V. jäi kolmanneksi kokonaispistesaldon ollessa 1127.

Jäljellä oli enää yksi jännityksen hetki eli olisiko auto vielä tallella ja portit avoinna vai pitäisikö lähteä julkisilla kotiin ja noutaa sitten auto seuraavana päivänä jostain. Kaikeksi onneksi päivä päättyi onnellisesti eli pääsin omalla autolla suuntaamaan kotia kohti eikä ollut edes sakkolappua odottelemassa. Olihan tuo 5-ottelupäivä taas mukava kokemus ja kenties ensi vuonna taas uudelleen. Silloin tulee vähän helpotusta noihin heittolajeihin kun siirryn M50 -sarjaan, keihään paino putoaa 700 grammaan (nyt 800 g) ja kiekon 1,5 kiloon (nyt 2 kg).

Tätä kirjoittaessani on sunnuntai 28.7. eli on kulunut jo muutama päivää ottelusta. Kärsin ottelun jälkeen parin päivän ajan oikean nivusen lievästä kipuilusta ja muista pienistä lihassäryistä, mutta sen pahempaa ei tullut vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, että kuinka pahasti saan paikat hajoitettua. Ottelun jälkeisenä päivänä (keskiviikkona) kävin juoksemassa 10 kilometrin kevyen lenkin ja se sujui ihan mukavasti ilman nivusen oireilua. Torstaina juoksin sitten vähän reippaampivauhtisen (4.15/km) kympin Hanikan pururadalla ja sekin lenkki sujui mukavasti. Perjantaina juoksin taas kevyemmin reilun kympin lenkin ja lauantaina n. 12 kilometriä kevyesti. Tänään sunnuntainakin kävin Hanikassa juoksemassa 10 kilometrin kevyen lenkin, joka myös sujui yllättävän hyvin vaikka eiliset veljentyttären hääjuhlat venyivätkin pitkälle sunnuntain puolelle. Huomenna olisi vielä tarkoitus käydä tekemässä 20 kilometrin lenkki ennen lomareissua. 

Seuraava kilpailuni onkin sitten aikaisintaan  Orimattilassa 10.8. juostava 3.000 metrin kilpailu, jolloin voisi yrittää parantaa tämän kesän tulostani tuolla matkalla. Sitä ennen matkaamme viikoksi Zakinthosin saarelle Kreikkaan nauttimaan lämmöstä ja kirkkaista uimavesistä. Yritän sielläkin edes vähän harjoitella vaikka päivälämpötilat ovatkin reilusti yli 30 asteen.

5.000 metrin kilpailu 18.7. Vihdin Nummelassa

Ajelin hyvissä ajoin Nummelaan varmistamaan osanottoni ja sain samalla kilpailunumeroni. Olin paikalla viiden maissa ja kilpailun oli määrä alkaa puoli seitsemältä. Sää oli tässä vaiheessa erittäin pilvinen ja lämpötila niukasti alle 20 asteen. Vähän ennen kuutta alkoi sitten sataa vettä todella rankasti ja istuinkin autossa odottelemassa jos sade edes vähän hellittäisi ja pääsisin verryttelemään. Onneksi kyseessä oli lopulta vaan lyhyempi kuuro ja niinpä lähdin heti kuuden jälkeen 3 kilometrin verryttelylenkille. Jalat tuntuivat tosi hyviltä ja fiilis oli korkealla, toivomuksena oli kuitenkin ettei tuo sade alkaisi uudestaan ainakaan ennen starttia. Sen jälkeen se ei sitten enää samalla tavalla haittaa, mutta olisi ikävä odotella lähtöä vesisateessa. Näytti siltä, että välillä aika voimakkaasti puhaltanut tuulikin alkoi hellittää eli olosuhteet olivat mitä mainioimmat.

Vaihdoin piikkarit jalkaani ja tein muutaman lämmittelyvedon vielä radalla samalla kun vaihdoin kuulumisia kilpakumppanien kanssa, joita olikin ilmoittautunut miesten 5.000 metrille hienosti eli peräti 20 juoksijaa. Ikähaitarikin oli melkoinen, nuorimmat olivat 1994 syntyneitä ja minä sitten vanhimpana eli 1964 syntyneenä. Vastaavasti vauhdit tulisivat olemaan hyvin vaihtelevia, itselleni olin asettanut tavoitteeksi 18 minuutin rajan alituksen.

Järjestäjillä oli joitakin ongelmia starttipistoolin ja ajanottolaitteiden kanssa, jotka johtuivat ilmeisesti aikaisemmin tulleesta rankasta sadekuurosta, joten saimme odotella lähtöä viitisentoista minuuttia ennen kuin kutsu viivalle kävi. Starttipistoolin paukahduksella pääsimme matkaan, mutta ennen kuin saimme juostua ensimmäiset sata metriä kenttäkuuluttaja pyysi meitä palaamaan takaisin. Ajanottolaite ei ollutkaan lähtenyt käyntiin. Näin tuli tehtyä vielä yksi satasen pyrähdys ennen varsinaista starttia. Siinä sitten meni taas hetki ennen kuin meidät kutsuttiin uudestaan lähtöviivalle ja jälleen starttipistoolin paukahduksella säntäsimme matkaan. Tällä kertaa kärki ehti juosta 150 metriä kun meidät pysäytettiin ja palautettiin vielä kerran uuteen lähtöön. Nyt alkoi jo aikamoinen kritiikkikin lennellä järjestäjien suuntaan, mutta kaikki kuitenkin palasivat lähtöpaikalle. Vihdoin kolmannella kerralla pääsimme ihan oikeasti matkaan ja ajat otettiin käsiaikoina siten, että ajanottolaite käynnistettiin manuaalisesti starttihetkellä. Maalikameran kuvasta saatiin sitten loppuajat eli ihan käsipelillä ei kuitenkaan toimittu.

Aika nopeasti ja sopuisasti syntyi jonomuodostelma, jossa sitten lähdettiin matkaa taivaltamaan. Minä liimauduin Jussi-Pekka H:n kantaan ja taakseni jäi tässä vaiheessa vielä pari kaveria (Henri H. ja Kosti T.). Jussi-Pekka veti hyvällä tahdilla ja ensimmäisen kilometrin väliaikani oli 3.29,0 eli kovempaa kuin kertaakaan tämän kesän aikana. Vauhti tuntui kuitenkin yllättävän hyvältä ja Jussi-Pekan peesissä saavutin myös 2 kilometrin paalun, jossa väliaika oli 7.03,9 (2. km 3.34,9). Edelleen tuntui hyvältä ja kun vaikutti vielä siltä, että Jussi-Pekan vauhti hidastui niin siirryin vuorostani vetohommiin noin 2,5 kilometrin kohdalla. Vähän ennen kolmen kilometrin täyttymistä Henri H. meni vauhdikkaan tuntuisesti ohitsemme ja vaikka yritin saada siitä vetoapua, niin vauhti oli sen verran kovaa etten oikein siihen uskaltanut mennä mukaan. Kolmas kilometri oli edellisiä hitaampi (3.40,4) väliajan ollessa 10.44,3. Edelleen kuitenkin oli hyvä vauhti päällä, olihan väliaika kuitenkin 4 sekuntia parempi kuin ainoan 3.000 metrin kilpailuni loppuaika tältä kesältä. Cooperin kohdalla (12 min) matkaa oli taitettu lähes 3.350 metriä eli ihan kohtuullinen Cooperin testin tuloskin olisi ollut.

Neljännen kilometrin aikana pyrin pitämään vauhdin edelleen tasaisena ja yritin välillä tarjota vetopaikkaa Jussi-Pekalle, hän ei kuitenkaan valitettavasti lähtenyt vetämään. Niinpä neljäs kilometri olikin kilpailun hitain (3.41,9), mutta kuitenkin selvästi nopeampi kuin aikaisemmissa tämän kesän juoksuissa (niistä hieman alempana yhteenvetoa). Neljän kilometrin väliajaksi tuli näin ollen 14.26,2. Tässä vaiheessa 18 minuutin rajan alittaminen alkoi näyttää aika tuskaiselta, mutta ei ehkä sittenkään mahdottomalta tehtävältä. 500 metriä ennen maalia Kosti T. kiiti ohitsemme ja viimeisen kierroksen alkaessa myös Jussi-Pekka kiihdytti vauhtia ohittaen minut enkä pystynyt tuohon vauhdin lisäykseen vastaamaan. Yritin kuitenkin kiristää myös omaa tahtiani viimeisellä kierroksella ja jossain määrin se myös onnistuikin, valitettavasti tavoittelemani raja jäi kuitenkin vielä tällä kertaa saavuttamatta. Viimeiseen kilometriin kului aikaa 3.36,8 ja loppuaikani oli 18.03,0.

Paransin tämän kesän tulostani kuitenkin yli 14 sekuntia eli voin olla juoksuuni kohtuullisen tyytyväinen. Uskoisin, että olisin pystynyt jopa hiukan parempaankin aikaan ellen olisi joutunut vetohommiin noin pitkäksi aikaa. Kosti T:n loppuaika oli 17.59,0, Jussi-Pekka H:n 17.56,0 ja Henri H:n 17.45,0. Noiden aikojen joukkoon olisi minunkin pitänyt pystyä, mutta ei siis tällä kertaa. Olisi ollut hienoa jos Henri ja Kosti olisivat olleet Jussi-Pekan ja minun kanssani samassa ryhmässä ja vetovuoroja olisi välillä vaihdettu, se olisi todennäköisesti parantanut kaikkien aikoja.

Olen tämän kesän aikana juossut neljä 5.000 metrin kilpailua, joista kolmesta parhaasta väliaikavertailua alla. Norjassa juoksemani kilpailun jätin tästä pois koska silloin ei tosiaankaan ollut paras päiväni (aika 18.48,86) eikä niitä aikoja voi oikein järkevästi verrata näiden muiden kanssa.

Helsinki 25.5.		Veikkola 2.7.		Vihti 18.7.
km-aika	väliaika	km-aika	väliaika	km-aika	väliaika
3.32,0	3.32,0	3.33,4	3.33,4	3.29,0	3.29,0
3.36,7	7.08,7	3.35,4	7.08,8	3.34,9	7.03,9
3.41,2	10.49,9	3.41,2	10.50,0	3.40,4	10.44,3
3.46,2	14.36,1	3.47,0	14.37,0	3.41,9	14.26,2
3.41,1	18.17,2	3.41,8	18.18,8	3.36,8	18.03,0

Selkeästi suurin kehitys on tapahtunut viimeisten kahden kilometrin ajoissa eli olen pystynyt pitämään pidempään kovempaa vauhtia kuin aikaisemmissa juoksuissa. Lisäksi vauhti on alusta asti ollut vähän kovempaa kuin aikaisemmin. Seuraavien viikkojen aikana aion tehdä tonnin ja ehkä jopa kahden tonnin vetosarjoja, jotta saisin vauhtikestävyyttäni edelleen parannettua ennen loppukesän ja alkusyksyn kisoja.

Seuraava 5.000 metrin kilpailuni on todennäköisesti 12.8. Vantaalla juostava kansallinen kilpailu ja sitä ennen juoksen todennäköisesti 10.8. Orimattilassa veteraanien kansallisissa kilpailuissa 3.000 metriä. Harkinnassa on myös lähteä mukaan 5-ottelukilpailuun, joka pidetään ensi tiistaina (23.7.) Eläintarhan kentällä, Helsingissä. 5-ottelun lajeina ovat pituushyppy, kiekonheitto, 200 metrin juoksu, keihäänheitto ja 1.500 metrin juoksu.

Harjoittelua 18.7. juostavaa Vihdin 5.000 metrin kilpailua silmällä pitäen

3.7. juostujen pm-kilpailujen 1.500 metrin jälkeen pidin seuraavana päivänä (torstai) juoksuvapaan päivän, jalat olivat aivan puuta ja totesin, että on parempi antaa niiden toipua hetken aikaa ennen seuraavan harjoittelujakson aloittamista. Perjantaina 5.7. kävin sitten jo juoksemassa kevyen 10,4 kilometrin lenkin Espoon rantaraitilla, vauhdin ollessa 5 minuuttia/km –luokkaa. Juoksu tuntui taas hyvältä ja reittihän on mitä virkistävin eli meren rantaa mukaellen menevä hiekkatie Soukasta Matinkylään ja takaisin. Ainoa suurempi nousu on kotiin tullessa ja sehän on aina vastassa kun käyn kotoa käsin lenkillä. Lauantaina 6.7. oli tiedossa kummipojan häät, mutta ennen juhliin valmistautumista ehdin käväisemään Hanikan pururadalla juoksemassa 15 kilometrin lenkin, taas sellaista 5 minuutin kilometrivauhtia kohtuullisen mäkisessä maastossa. Hyvältä tuntui tämäkin lenkki. Sunnuntaina häähumun jälkeen oli taas mukava käydä lenkillä, tällä kertaa suuntasin jälleen Matinkylän suuntaan tuttua rantaraittia pitkin. Lisäsin vähän vauhtia edellisistä päivistä ja juoksin nyt tuon 10,4 kilometrin pätkän hiukan alle 4.40 km-vauhtia. Tämäkään ei tuntunut erityisen rasittavalta lenkiltä, päinvastoin lenkin jälkeen oli virkeä ja hyvä olo. Tuntuu kuin olisi saanut taas uutta virtaa harjoitteluun.

Maanantaiksi 8.7. olin sitten suunnitellut tekeväni tämän kesän ensimmäisen vetoharjoituksen radalla. Suuntasin Kauklahden kentälle, johon on alkukesästä uusittu pinnoite eli siellä ei tarvitse enää pelätä kompastuvansa irtonaiseen pinnoitteen repaleeseen kuten viime vuonna. Tämä on lisäksi siitä erikoinen kenttä, että ratakierroksen pituus on 350 metriä (saisi muuten helposti todella hyviä kierrosaikoja :-) ). Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli 25 astetta eli todella mainio sää vetotreenille. Tein ensin 3,5 kilometrin verryttelyn ja sen jälkeen piikkarit jalkaan. Tarkoituksena oli juosta 10 x 400 metriä (ajat alle 1.20 eli 3.20 km-vauhtia) 300 metrin palautuksella (kokonaispalautusaika 3 minuuttia). Kovaltahan tuo lopussa tuntui, mutta harjoitus sujui täysin suunnitelmien mukaisesti eli sain juostua kaikki vedot alle tavoiteajan (ajat välillä 1.17,7 – 1.19,5) keskiarvon ollessa 1.18,85. Loppuun vielä 3,5 kilometriä verryttelyä. Loistava fiilis taas tämänkin harjoituksen jälkeen. Sykekäyrästä näkee, että palautus tapahtui erittäin hyvin.

Tiistaina suuntasin vaihteeksi Hanikan pururataa kiertämään ajatuksella, että kierrän noita 2,5 kilometrin kierroksia fiiliksen mukaan. Juoksu kulki sen verran mukavan tuntuisesti, että kokonaismatkaa kertyi taas 15 kilometriä täysin samalla vauhdilla kuin viime lauantaina. Ainoa ero oli se, että sekä keskisyke että maksimisyke olivat molemmat 4 pykälää lauantaita matalammalla tasolla. Kroppa taitaa taas hiljalleen olla palautunut ja valmis uusiin haasteisiin. Keskiviikkona 10.7. kävin juoksemassa pienessä tihkusateessa tuon reilun kympin lenkin rantaraitilla tuollaista 4.50 km-vauhtia.

Torstaina oli vuorossa jälleen vetotreeni, tällä kertaa juoksin 10 x 200 m 200 metrin hölkkäpalautuksilla. Alkuun juoksin taas 3,5 kilometrin verryttelyn ja jo silloin jalat tuntuivat olevan aika raskailta. Vedoissa pidin samaa vauhtia kuin maanantaina eli ne kulkivat hieman alle 40 sekuntia ja palautuksena hölkätyt 200 metriset menivät hieman alle minuuttiin. Loppuverryttelynä juoksin vielä radalla 3,5 kilometriä. Aika kovalta tuo harjoitus tuntui ja nyt onkin hyvä vähän rauhoittaa menoa seuraavan viikon ajaksi. Sykekäyrästä näkee taas hyvin kuinka korkealla syke pysyi palautushölkästä huolimatta eikä siis ihme, että tuntui aika kovalta.

Viimeisen viikon aikana (perjantaista torstaihin) kertyi juoksua reilut 85 kilometriä ilman lepopäiviä, joten päätin pitää perjantaina täydellisen lepopäivän juoksemisen osalta.

Lauantai valkeni taas erittäin aurinkoisena ja lämpimänä, joten päätin suunnata oman lenkkini rantaraitille kohti Matinkylää ja Westendiä. Lenkistä tuli aiottua pidempi kun juoksu kulki sen verran mukavasti. Kokonaismatkaksi tuli 25,1 km eli hyvä pitkä lenkki n. 5 minuutin kilometrivauhdilla ja kun keskisykekin pysyi aisoissa (138), niin lenkki palveli hyvin matkalla kohti seuraavaa vitosen kisaa. Jalat tuntuivat loppuun asti tuoreilta eikä väsymys alkanut painamaan, tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kilpailuja.

Sunnuntain 14.7. lenkin tein mukavassa helteessä suunnaten kohti Suvisaaristoa. Kävin linja-autojen kääntöpaikalla kääntymässä, jolloin lenkin pituudeksi tuli 11,3 km. Hiukan tuntui lauantain pitkä lenkki jaloissa, mutta sain kuitenkin tehtyä tämän päiväisen lenkin mukavan rauhallista palauttavaa 5.05 km-vauhtia. 


Maanantaina kävin tekemässä lyhyemmän, 7,5 kilometrin, lenkin Hanikan pururadalla rauhallisella vauhdilla. Oikea etureisi tuntuu olevan jotenkin jumissa, toivottavasti ei mitään vakavampaa ole tiedossa. No seuraavat pari päivää oli joka tapauksessa suunnitelmissa ottaa vähän rauhallisemmin ennen vitosen kisaa, että olisi sitten täydessä iskussa starttihetkellä. Saa nähdä kuinka pitkään nämä lämpimät ilmat oikein jatkuvat? Tiistaina pidin täyden lepopäivän juoksemisesta ja hoivailin tuota oikeaa etureittäni. Keskiviikkona oli vuorossa kevyt 6 kilometrin lenkki, jolla lähinnä kokeilin reiden kuntoa ja muuten tarkoituksena oli lähinnä vähän herkistellä oloa. Hiukan tuo reisi oireilee ylämäkijuoksussa, mutta ei oikeastaan muuten. Olo tuntui lenkillä ja sen jälkeenkin tosi hyvältä, kirjoittelen sitten seuraavalla kerralla Vihdin kilpailun sujumisesta ja tunnelmistani sen jälkeen.