tiistai 10. syyskuuta 2013

Veteraanien SM-kisojen puolimaraton Turengissa 8.9.


Torstai-illan ratakympin jälkeen olin aika nuutunut kun vihdoin pääsin kotiin nukkumaan. Perjantaina ja lauantaina tein tosi kevyen 8 kilometrin lenkin kumpanakin päivänä ja juoksu tuntui ihan kohtuulliselta, mutta ei mitenkään turhan rennolta. Jännitin sitä, että miten jalat toipuisivat sunnuntaiselle SM-kisojen puolimaratonille.

Sunnuntaina kello herätti seitsemältä (!), aamuherätykset kun ovat muutenkin minulle täyttä tuskaa, niin vielä täytyy viikonloppunakin tuohon sortua. Aamupalan jälkeen lähdin sitten hyvissä ajoin ennen kahdeksaa ajelemaan kohti Turenkia. Aamu olikin todella sumuinen ja lämpötilakin oli vain pikkuisen päälle 10 asteen. Kisapaikka löytyikin helposti ja ei muuta kun auto parkkiin ja vahvistamaan osallistuminen. Sinne mennessä törmäsin jo yhteen sarjamme ennakkosuosikkiin, Jari Hakolaan, joka oli myös tullut hyvissä ajoin paikalle. Vaihdoimme kuulumiset ja sen jälkeen kävin noutamassa numeroni ja vahvistamassa osallistumiseni. Kello näytti tässä kohtaa varttia yli yhdeksää. Lähtöön olisi aikaa kaksi tuntia ja kun väsymys tuntui painavan kintereissä, niin istahdin autooni, pistin kellon soimaan tunnin päästä ja torkahtelin rauhassa. Havahduin kymmenen aikoihin ja nousin autosta ylös, samalla huomasin, että Hakolan Jari oli istunut viereisessä autossa. Naurahtelin, että olisi aika noloa nukkua autoon ja herätä jossain vaiheessa ja huomata, että startti on jo tapahtunut.

Lähdin siitä sitten hiljalleen kävelemään saadakseni jalat liikkeelle, olo oli jo huomattavasti virkeämpi kuin tuntia aiemmin eli kyllä siitä torkkumisesta jotain apua oli. Törmäsin parkkipaikan vieressä Loikkasen Antin, joka kyseli kuulumisia ja kertoi itsekin olevansa juoksemassa kympin kisassa kun olivat saaneet joukkueen kasaan. Antoihan Antti vielä jonkinlaisia kehuja torstaisesta kympin juoksustanikin, sehän lämmitti mieltä J.

Kävin tekemässä pienen verryttelylenkin ja sen jälkeen hain kassin autosta ja raahasin sen pukukoppiin. Kassissa oli vaihtovaatteet ja pesukamat odottamassa juoksun jälkeistä aikaa. Ja löytyihän sieltä urheilujuomaa ja palautumisjuomaakin. Urheilujuomaa olin nautiskellut aamun aikana jonkin verran, mutta en mitenkään ylettömän paljon kun kerran oli sopivan tuntuinen lämpötila – ei liian kuumaa.

Starttiin oli aikaa kymmenisen minuuttia kun lähdin kohti starttipaikkaa, jätin lippiksenkin pois kun oli kerran sumuista eikä aurinko päässyt liikaa paistamaan. Muutama minuutti ennen starttia sumu alkoi pikaisesti hälvenemään ja aurinko alkoi porottamaan kunnolla. Minulla ei oikein ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ilman lippistä liikkeelle, en olisi sitä enää kunnolla ehtinyt hakemaan. Lähdöstä pääsin hyvin liikkeelle ja ajattelin, että kokeilen juosta sellaisia 4 minuutin kilometrejä ainakin alkuun. Minimitavoitteena oli alittaa 1.30, mutta jos kaikki sujuisi hyvin, niin aika voisi olla selvästi parempikin.

Alkuun juoksu sujuikin ihan mallikkaasti ja ensimmäiset 5 kilometriä juoksin aikaan 20.03. Tässä vaiheessa kyllä jo huomasin, että ei tänään juosta 4 minuutin vauhtia loppuun asti. Sen verran alkoi jo nyt lämpö vaikuttamaan eivätkä jalatkaan ihan parhaassa terässä olleet. Siinä oli kuitenkin muutama muukin juoksija samassa tahdissa, joten annoin mennä sen mukaan miltä tuntuu. Kymppiin tulin aikaan 40.46 eli toinen vitonen oli jo jonkin verran hitaampi (20.43) kuin ensimmäinen, mutta toisaalta juoksin tässä vaiheessa omassa rauhassani. Vitosen kohdalla kanssani juosseet olivat jonkin verran jääneet ja edessä menijäänkin oli matkaa reilut 100 metriä.

Kolmannella vitosella alkoi vauhti edelleen hiljalleen hidastumaan ja aloin jo pelkäämään kunnollista sammahtamista. Kolmanteen vitoseen meni aikaa jo 21.27 väliajan ollessa 1.02.13. Tästä eteenpäin taival olikin aika tuskaisen tuntuista. Aurinko paahtoi todella kuumasti ja viimeinen juottopistekin oli jo suunnilleen 16 kilometrin kohdalla. Minä kun en muutenkaan ole koskaan pystynyt kunnon tuloksiin pidemmillä matkoilla helteessä, niin nyt kun lippis puuttui päästä ja juomaakaan ei ollut tarjolla oli olo aika ikävä. Vajaat kaksi kilometriä ennen maalia oli yksi kaveri katsomassa ja vesimuki valmiina. Se vesi ja kannustus tuli todella tarpeeseen – kiitos Taisto. Sain vähän vielä virtaa loppumatkalle.

Neljäs vitonen vei aikaa 22.21 eli kahdenkympin väliaika oli 1.24.34. Viimeiset 1,1 kilometriä sitten jollain tavalla raahustin eteenpäin ja pääsin lopulta maaliin ajassa 1.29.35. Jouduin päästämään loppuvaiheessa 2 juoksijaa ohi, mutta en kuitenkaan sen enempää. Taisi se matkanteko sitten muillakin hidastua eikä vain yksin minulla. Valitettavaa oli, että toinen noista minut ohittaneista oli omasta sarjastani ja oma sijoitukseni oli lopulta 8. kymmenen juoksijan joukossa. Voittajan aika oli 1.17.23 eli tappiota kertyi reilut 12 minuuttia, aikaisemmin mainitsemani Hakolan Jari oli sarjassamme toisena. Kovaa ne kärjessä menivät tälläkin kertaa.

Keskisykkeeni oli 170 ja maksimisyke 179 eli noiden lukujen valossa kropasta ei kaikkea saanut irti. Näin pari päivää kisan jälkeen tarkasteltuna ei tuo kuvittelemani sammuminen ihan niin totaalista ollutkaan, vauhti vaan hiipui aika tasaisesti loppua kohti. Pidän suurimpana syynä tuota aurinkoa ja hellettä. Lämpötila oli varmasti lähellä 25 astetta. Auton mittari näytti kotimatkan aikana 23 - 26 astetta. Osasyynä oli varmasti myös edellisenä torstaina juoksemani ratakymppi.

Miten sitten elimistöni reagoi juoksuun? Maaliin tultuani join urheilujuomaa useita mukillisia ja tarjolla ollutta proteiinijuomaakin pari tetrallista. Sen lisäksi jatkoin kotimatkalla palautusjuoman juomista. En tiedä oliko kroppa ehtinyt kuivumaan pahastikin, mutta ainakin tuo kaikki juominen kisan jälkeen sai vatsani todella sekaisin ja jouduin pysähtymään matkalla huoltoasemalle tekemään tarvittavan tyhjennyksen. Pääsin lopulta kuitenkin todella voipuneena kotiin missä odotti kylmä olut jääkaapissa. Se jäi lopulta kuitenkin juomatta, en uskaltanut pistää vatsaani mitään pariin kolmeen tuntiin. Kävin kotona puntarillakin ja kaiken juomisen jälkeen painoni oli vieläkin 2,5 kiloa alle normaalin eli aika paljon tuli hikoiltua matkan varrella. Olin kuitenkin juonut kaikissa juottopisteissä, mutta en ilmeisesti saanut läheskään riittävästi nestettä matkan varrella.

Mitä tästä sitten opin? Ainakin sen, että pidän lippiksen päässä jos on pienikin mahdollisuus auringonpaisteeseen ja että minun on turha yrittää kovia aikoja helteessä näin pitkillä matkoilla.

Nyt pidän pari päivää täysin vapaata juoksemisesta ja aloitan keskiviikkona taas uuden harjoittelujakson nyt tavoitteena Pääkaupunkijuoksu. Siellä olisi tarkoitus parannella tuota Turengissa juoksemaani puolimaratonin aikaa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Pm-ratakymppi Eläintarhan kentällä 5.9.

Pm-ratakympille valmistautuminen oli sujunut hyvin, kuten edellisestä kirjoituksestani voi lukea. Edeltävät viisi päivää olivat kuitenkin aika rankkoja, ne kuluivat työmatkalla Wienissä. Palasin kotiin 4.9. vähän ennen puolta yötä, joten yöunet jäivät turhan vähiin. Niin ne tosin olivat jääneet jo parina aikaisempanakin yönä, joten univelkaa oli kertynyt jonkun verran. Siitä huolimatta lähdin hyvillä mielin kohti Eläintarhan kenttää, jossa saikin taas aikaa kulumaan ennen kuin löysin vapaan parkkipaikan. Löytyihän se kuitenkin lopulta ja ehdin varmistamaan osanottoni puolisen tuntia ennen starttihetkeä.

Tein pientä lämmittelyä ennen kisaa, mutta sen verran lämmin ilta oli ettei tarvinnut kovin paljon lämmitellä. Lämpötila oli kahdenkympin paikkeilla eli kohtuullisen sopiva vaikka vähän vähemmänkin olisi saanut noin pitkällä ratamatkalla olla.

Juoksijoita oli niin runsaasti, että porukka oli jaettu kahteen erään. Onneksi tieto siitä oli jo hyvissä ajoin Kilpailukalenteri.fi -sivustolla niin osasi siihen varautua. A-erässä juoksijoita oli 19 ja B-erässä kaikkiaan 27. Minut oli sijoitettu aivan oikein tuohon hitaampaan B-erään.

Tavoitteenani oli alittaa 38 minuuttia ja lähteä alussa juoksemaan sellaisia 1.30 kierroksia (3.45/km), jolla pääsisi 37.30 loppuaikaan. Meitä lähtikin sopiva kolmen miehen rypäs juoksemaan juuri suunnittelemaani vauhtia, juoksin itse ryhmässämme toisena. Ensimmäiseen kilometriin taivallettiin ajassa 3.43 ja toinen kilometri juostiin ajassa 3.41 eli hyvää kohtuullisen tasaista vauhtia. Kolmaskin kilometri meni samaa tahtia (3.44). Juoksu kulki tosi mukavasti ja mikäs siinä toisen takana oli juoksennella kun tuulikaan ei häirinnyt matkan tekoa. Jonkun matkaa edellämme meni yksi juoksija, joten me olimme B-erässä sijoilla 2-4. Neljäs kilometri taittui edelleen hyvää 3.45 -vauhtia. Tämän jälkeen kolmikkomme vetojuhdalla tuntui olevan pieniä ongelmia vauhdin pidossa ja päätin lähetä itse kärkeen.

Viidenteen kilometriin käytimme aikaa 3.47 puolimatkan väliajan ollessa 18.40. Olimme tässä vaiheessa huomattavasti tavoiteaikaani edellä, mutta kun juoksu ainakin vielä tässä vaiheessa sujui niin päätin jatkaa samaa tahtia.

Kuudes kilometri meni edelleen suunniteltua vauhtia eli 3.45 ja tässä vaiheessa huomasin, että meitä olikin enää kaksi jäljellä. En tiedä missä vaiheessa aikaisemmin ryhmäämme vetänyt kaveri oli pudonnut vauhdistamme. Lopputuloksia katsellessani huomasin, että kukaan ei ainakaan sen perusteella ollut jättänyt juoksua kesken toisin kuin A-erässä oli joillekin käynyt.

Jaksoin vielä seitsemännenkin kilometrin pitää samaa tasaista tahtia yllä ja siihen kulutimme aikaa 3.46. Tämän jälkeen tarjosin väkisin vetojuhdan paikan perässäni juosseelle Rudi S:lle, joka sitten vetikin reilun kierroksen kunnes päätin mennä uudestaan kärkeen. Kahdeksas kilometri veikin aikaa jo jonkin verran enemmän eli 3.51. Juoksu alkoi tuntua vähän raskaammalta, mutta ei kuitenkaan mitenkään hirvittävän pahalta. Huomasin kuitenkin etten minäkään saa enää pidettyä samanlaista vauhtia yllä ja näin ollen yhdeksäs kilometri olikin hitain (3.52). Viimeisellä kilometrillä yritin jollain tavalla pitää vauhtia, mutta minkäänlaista loppukiriä ei jaloistani irronnut. Rudi jätti minua viimeisellä kierroksella lähes 8 sekuntia. Viimeiseen kilometriin minulla kului 3.48 loppuajan ollessa 37.42,31. Jälkimmäiseen puolikkaaseen käytin siis aikaa 19.02 eli reilut 20 sekuntia enemmän kuin ensimmäiseen puoliskoon.

Olin lopulta erittäin tyytyväinen juoksuuni, rytmi ei missään vaiheessa päässyt pahasti hajoamaan ja loppuaikakin oli selvästi tavoiteaikaani (38 minuuttia) parempi. Vieressä seuranneiden kommenttien mukaan juoksu näytti loppuun asti hyvältä eli väsymys ei kovin paljon näkynyt ulos päin.

En tiedä olisiko auttanut jos olisin päässyt pidempään juoksemaan peesissä, mutta hyvä näinkin. Pystyin kuitenkin kohtuullisen hyvin pitämään vauhdin tasaisena vaikka nuo viimeiset kolme kilometriä olivatkin vähän hitaampia. Parannusta viime vuonna juoksemaani kympin aikaan tuli kuitenkin pyöreästi 2,5 minuuttia ja tämän vuoden kesäkuussa Norjassa juoksemaanikin puolisen minuuttia eli suunta on tälläkin matkalla oikea. Ensi vuonna pyritään sitten edelleen parantamaan aikoja.

Keskisykkeeni oli 174 ja maksimisyke 182 eli aika normaalilla tasolla nekin.

Nyt on reilut 2,5 vuorokautta aikaa ennen kuin Veteraanien SM-kisojen puolimaraton starttaa Turengissa. Saa nähdä miten ehdin palautumaan sinne. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani.