perjantai 19. maaliskuuta 2021

Arin vaaliteesi 5

Kehitetään kaupunginosia tasapuolisesti:

- Huomioidaan eri kaupunginosien ainutlaatuisuus ja varmistetaan lähipalvelut

- Varmistetaan joukkoliikenneyhteyksien toimivuus

Espoo muodostuu useista kaupunkikeskuksista ja sen lisäksi väljemmin rakennetusta maaseutumaisesta luonnonmukaisesta alueesta. Nämä eri alueiden ominaispiirteet tulisi säilyttää eikä rakentaa kaikkia alueita täyteen. Käytännössä Kehä III:n ulkopuolinen alue on väljemmin rakennettua ja se unohdetaan liian usein, kun suunnitellaan Espoon kehittämistä. Pinta-alaltaan tuo alue on Kehä III:n sisäpuolista Espoota (manneralue) suurempi. Paikkoina löytyy sellaisia kuin esim. Kolmperä, Siikajärvi, Nuuksio, Velskola, Lahnus, Luukki ja Kalajärvi.

Nuuksion kansallispuiston kävijämäärä on kasvanut viimeisten vuosien aikana huomattavasti, etenkin viimeisen vuoden aikana, mutta parkkipaikkojen määrää ei ole saatu lisättyä. Nuuksioon suuntautuva joukkoliikenne pitäisi myös suunnitella paremmin, jotta yksityisautoilun määrää voitaisiin vähentää. Luukin ulkoilualue on myös hyvin suosittu, mutta alueen rakennuskanta on päästetty huonoon kuntoon. Eli Espoolla on hienot ulkoilualueet, mutta asukkaat eivät pysty niitä hyödyntämään niin paljon kuin olisi mahdollista.

Parhaillaan on menossa Espoon pohjois- ja keskiosien (Poke) yleiskaavan käsittely ja siinä piirretään pitkälle tulevaisuuteen alueen suunniteltu kehittäminen. Kaavasta on käyty laajasti keskustelua, mutta yksimielisyyttä ei vielä ole saavutettu.

Yhtenä isona pohdittavana asiana on pientalovaltaisten alueiden kaavoitus. Omasta mielestäni Kehä III:n ulkopuolisen Espoon alueella asuinrakentamisen tulisi painottua pientaloihin. Sen sijaan Kehä III:n sisäpuolisen alueen rakentamisessa painotettaisiin kerrostalorakentamista. Tällä hetkellä on käsittelyssä monia kaavasuunnitelmia, joiden pohjalta nykyisiä kaupunkikeskuksia tiivistetään rakentamalla uusia kerrostaloja nykyisten talojen väleihin, nykyisille parkkipaikoille jne. Erityisesti Länsimetron asemien lähistölle on suunniteltu huomattavaa lisärakentamista, useimmiten nykyisten asukkaiden mielipiteitä huomioimatta. Tässä rakentamismallissa ei kuitenkaan saisi unohtaa lähiluontoa, jonka tärkeys on huomattu ihmisten hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavana tekijänä.

Kaikilla Espoon alueilla tarvitaan jatkossakin lähipalveluja, kuten päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja, terveydenhoitopalveluista puhumattakaan. Esimerkiksi koulujen osalta näyttäisi olevan vallalla ajatus, että panostetaan suurempiin yksiköihin ja pienet koulut suljettaisiin. Tässä mennään mielestäni täysin väärään suuntaan. Mitä pienempiä koulut/opetusyksiköt ovat sitä paremmin opettajat pystyvät opettamaan yksilöllisesti ja huomioimaan mahdolliset oppimishaasteet. Pienissä yksiköissä havaitaan myös helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa mahdolliset syrjäytymisoireet ja niihin pystytään puuttumaan ajoissa. Lisäksi pienten koululaisten koulumatkat ja samalla koulupäivät pitenevät huomattavasti, jos lähikoulut suljetaan, tämä ei ole kenenkään etu. Kokonaisuutena näkisin, että pienet yksiköt ovat pidemmän päälle kokonaistaloudellisesti kannattavampia kuin suuret yksiköt. Näillä voidaan jatkossa säästää huomattavia summia, kun pystytään estämään lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Joukkoliikenneyhteyksien suunnittelussa on nyt lähdetty siitä, että pääosin kaikki liikenne ohjataan ns. syöttöliikenteenä metro- ja juna-asemille. Tämä hidastaa useilta alueilta kulkemista esimerkiksi Helsingin keskustaan ja yleensäkin työpaikoille. Harva haluaa käyttää 1-2 tuntia/suunta töissä käynnin yhteydessä. Ellei suoria yhteyksiä lisätä, niin henkilöautoliikenne tulee kasvamaan entisestään. Tällä on erityisen suuri merkitys Kehä III:n ulkopuolisen Espoon asukkaille, mutta myös monelle muulle alueelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti