Espoo on asettanut tavoitteeksi hiilineutraalin kaupungin vuoteen 2030 mennessä, tavoite on erittäin haastava eikä siihen päästä ilman merkittäviä muutoksia energian tuotannossa.
Nyt kun tilastot vuoden 2019 osalta ovat valmistuneet,
voidaan tarkastella jälleen kysymystä: ”Missä Espoon päästöjen osalta tällä
hetkellä mennään?”
Espoon kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990
vuoteen 2019 noin 4 %. Vuoden 2019 kasvihuonepäästöt olivat yhteensä noin 1.100.000
hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vuoteen 2018 verrattuna kokonaispäästöt ovat
pysyneet samalla tasolla. Päästöjen pieneneminen on nyt lähes pysähtynyt, joten
Espoossa pitää keksiä uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi, jotta päästäisiin
vuodelle 2030 asetettuun tavoitteeseen hiilineutraalista Espoosta.
Espoon kokonaispäästökehitystä selittää voimakas
väestönkasvu. Vuodesta 1990 vuoden 2019 loppuun mennessä väestömäärä on
kasvanut 186.507 asukkaasta 289.731 asukkaaseen eli kasvua on ollut reilut
100.000 asukasta.
Suurin osuus (n. 40 %) Espoon kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu edelleen kaukolämmön tuotannosta. Seuraavaksi suurimmat osuudet kertyvät liikenteestä ja kulutussähköstä. Näiden kolmen yhteisosuus päästöistä on noin 85 %.
Asukasta kohden laskettuna Espoon päästöt ovat
laskeneet vuodesta 1990 vuoteen 2019 noin 38 %. Vuoteen 2018 verrattuna
asukaskohtaiset päästöt laskivat 2,5 %. Suunta on nyt ollut viimeiset kymmenen
vuotta oikea, mutta kuitenkin hidastumaan päin.
Espoossa rakennusten lämmittämisen päästöt ovat
kasvaneet vuoteen 1990 verrattuna 22 %!
Kaukolämmön tuotannosta 56,3 % tuotettiin vuonna 2019
kivihiilellä kun vastaava osuus oli vuotta aiemmin 47,3 %. Tämä on erittäin
valitettava suuntaus. Espoo ei pysty itse suoraan vaikuttamaan kaukolämmön
tuotantotapaan, päätösvalta siitä on Fortumilla. Fortum on kasvattanut
biopolttoaineen käyttöä ja kasvattanee sitä edelleen. Fortum on myös antanut
lupauksen kivihiilen käytöstä luopumisesta vuoteen 2030 mennessä. Myös
uusiutuvan energian, kuten lämpöpumppujen ja bioenergian osuus on kasvussa.
Aurinkoenergiaakin käytetään, mutta sen osuus energiantuotannosta on ainakin
vielä marginaalinen. Maalämpökaivojen määrä on kasvanut jatkuvasti ja
tahti on kiihtynyt viimeisten vuosien aikana.
Rakennusten lämmitystavoissa kaukolämpö on edelleen ylivoimaisesti suosituinta ja sen osuus lämmityksen kasvihuonepäästöistä onkin edelleen yli 75 %. Huomioitavaa on, että sähkölämmityksen osuus on pienentynyt ja vastaava lisäys on kaukolämmön käytössä.
Liikenteen päästöt pysyivät pienenivät vähän vuoteen
2018 verrattuna. Kaikkiaan liikenteen päästöt olivat vuonna 2019 yhteensä n. 336
tuhatta ekvivalenttitonnia. Vuoteen 1990 verrattuna liikenteen päästöt olivat 16
% suuremmat.
Liikenteen päästöistä suurin osa tulee edelleen henkilöautoliikenteestä.
Länsimetron tulokaan ei merkittävästi vähentänyt liikenteen päästöjä, vaikka
sillä toivottiin olevan merkittävä vaikutus etenkin henkilöautoliikenteen
päästöjen vähenemiseen.
Joukkoliikenteessä lisätään sähköautojen käyttöä ja
sitä myötenkin päästöt vähenevät edellyttäen, että sähköautojen tarvitsema
sähkö tuotetaan vähäpäästöisesti tai päästöttömästi.
Henkilöautoliikenteessä päästöt vähenevät hiljalleen
autokannan uudistumisen kautta. Jos halutaan sähkökäyttöisten ja/tai
hybridikäyttöisten sekä kaasukäyttöisten henkilöautojen lisääntyvän
merkittävästi tarvitaan hallitukselta merkittäviä toimia tämän suuntauksen
tukemiseen.
Jätteiden käsittelyssä on kasvihuonepäästöjä saatu
vähennettyä todella merkittävästi. Vuoteen 1990 verrattuna jätteiden käsittelyn
päästöt ovat vähentyneet 62 prosenttia. Jos samaan päästäisiin muillakin
sektoreilla, niin olisimme oikealla tiellä kohti hiilineutraalia Espoota. Tosin
vuoteen 2018 verrattuna jätteiden käsittelyjen päästöt kasvoivat 18 %! Etenkin
jäteveden käsittelyn päästöt kasvoivat lähes kaksinkertaisiksi edelliseen
vuoteen verrattuna.
Lämpöpumppujen ja maalämmön käytön lisääminen sekä
omakoti-, rivi- että kerrostaloissa olisi kohtuullisen helposti
toteutettavissa. Espoon kaupunki ja sen omistamat yhtiöt voisivat olla
huomattavasti paremmin esimerkkinä ja lisätä merkittävästi uusiutuvan energian
ratkaisuja omissa tiloissaan.
Jokainen Espoolainen voi omilla valinnoillaan
vaikuttaa kolmanneksi suurimpaan päästöjen aiheuttajaan eli kulutussähkön
tuotantotapaan. Tarjolla on täysin päästöttömiä vaihtoehtoja, kuten
vesivoimalla tai tuulivoimalla tuotettu sähkö. Tämänkin osa-alueen valintoihin
Espoon kaupunki yhtiöineen pystyy vaikuttamaan itsenäisesti ja on toivottavasti
jo tehnytkin päästövapaita valintoja.
Tilastoinnin osalta on haasteena se, että liikenteen
päästöjen ja kulutussähkön päästöjen laskennassa käytetään valtakunnallisia
keskiarvoja esimerkiksi sähkön tuottamistavan osalta. Vaikka kaikki Espoolaiset
hankkisivat päästötöntä sähköä se ei pudottaisi Espoon tilastoissa sähkön
päästöjä nollille. Samoin liikenteen päästöjen osalta ei auta, vaikka kaikki
Espoolaiset hankkisivat sähköauton, tilastoinnissa käytetään valtakunnallisia
keskiarvolukuja.
Näkisin itse, että Suomessa tulisi lisätä
merkittävästi ydinvoiman käyttöä, jos halutaan päästä asetettuihin
päästötavoitteisiin. Jatkossa voisi suosia ns. pienvoimaloita, jotka saadaan
rakennettua huomattavasti tehokkaammin ja nopeammalla aikataululla.
Lopuksi voisi mainita, että em. tilastoharhoista
huolimatta jokainen asukas voi omilla valinnoillaan vaikuttaa yhteiseen
tavoitteeseen pääsyyn. Tehdään yhdessä Espoosta hiilineutraali kaupunki, jossa
jokaisen on hyvä asua.
